Routa on liikutellut vuosikymmenten kuluessa graniittiaskelmia. Alimmainen porras on vino, tuen istuessani toisen jalan maata vasten, etten liukuisi pois. Haluan jäädä tähän, pistävään auringonpaisteeseen istumaan ja tuntemaan kuin ennen. Riisun kenkäni, aistin viileän kivipinnan jalkapohjissani.

Katselen puutarhaa. Vain aavistus entisestä tunnelmasta on jäljellä. Omenista raskaita puun oksia tuettiin aikoinaan parrunpätkillä. Nyt parrut ovat harmaat ja lahonneet, hedelmättömät oksat kuivuuttaan koukistuneet.

Villiintyneet varsankellot ovat levittäytyneet koko pihalle ja luoneet hyönteisille paratiisin. Kimalaisten tahmeat liikkeet paljastavat niiden nauttineen orgioista. Meden vahva tuoksu pyörryttää ja tekee minut levottomaksi.

 

kulkusalla, sisilisko, Pietarin tuliainen, vaara

 

Liikahdan ja saan nuoren sisiliskon liikkeelle kivijalan alta. Sen paniikkireaktio säälittää. Ei ole vielä oppinut tunnistamaan vihollista. Säikkyy suurta ja tuntematonta, eikä tiedä, että vaara löytyy aina läheltä. Iskee arvaamatta. Nadia.

 

Oikaisen selkäni suoraksi, laskeudun varoen nurmelle. Silti nokkonen raapaisee myrkkykynnellään pohkeeseeni kirvelevän jäljen. Hento ääni kantautuu korviini. Kuljen talon päätyyn tarkistamaan kilinän lähdettä. Haalistuneet pyykkipojat ovat valuneet kasaan notkollaan olevan pyykkinarun keskelle. Ahtauttaan valittavat.

Vedän pitkään nenän kautta kesäilmaa sisään, mutta en saa aistimusta puhtaasta pyykistä, jonka tuoksu aikoinaan levisi sopivalla tuulella sisään saakka. Äiti ripusti pyykit mielialansa mukaisesti. Kun ne heiluivat sekasortoisessa järjestyksessä, tiedettiin, että äidillä oli uusi sävellys työn alla. Niinä päivinä isä vei meidät kerholle syömään. Ei voi tehdä yhtä aikaa taidetta, pyykinpesua ja ruokaa. Kun äidin nuotit olivat asettuneet kohdilleen, pyykit kuivuivat järjestyksessä värien mukaisesti lajiteltuina. Hän saattoi taas keskittyä puutarhaan, isään ja minuun.

 

kulkusalla, Pietarin tuliainen, tyhjä talo

 

Raollaan oleva ovi lepää vinojen portaiden päällä. Saranat antavat periksi, kun työnnyn sisään. Aulaan ei päivänvalo ylety. Haju on vieras, talo on kuollut. Kuivahtaneet huoneet käpristyvät hiljaa kasaan ja hapertuvat menneen ajan pölyksi. Liikun varkain keittiön ja kamarin kautta saliin. Seison tyhjänä keskellä huonetta, joka ei hengähdäkään. Salin aistikkaiden tapettien väreistä ei ole jäljellä häivähdystäkään. Pietarista isä ne ylpeänä toi. Niin kuin Nadiankin. Nadia tuli tekemään ruokaa.

 

Henkeäni ahdistaa. Salin päädyssä äidin flyygeli seisoi. Siihen emme koskaan kajonneet. Joskus aamuisin hiivin vuoripalmun juurelle piiloon kuuntelemaan äidin soittoa. Äidin silmät olivat suljettuina, suunsa hieman raollaan. Hänen vartalonsa keinui nautiskellen musiikin virtausten mukana. Soittaessaan hän oli onnellinen. Eräänä hetkenä ymmärsin, että hän oli onnellinen vain soittaessaan.  Ajan myötä äiti liukeni ulottuviltamme ja katosi musiikkiinsa. Nadia laittoi ruokaa, pesi pyykkiä ja alkoi keskittyä isään. Puutarha villiintyi, samoin minä. Lähdin pois.

 

kulkusalla, Pietarin tuliainen, vanha talo, vuoripalmu, flyygeli

 

Ohitan yläkertaan johtavan portaikon. Sitä pitkinkö isä ja Nadia kantoivat äidin pois? Katkeruus pyrkii pintaan ja kuristaa, pakenen ulos. Pihalla pysähdyn kuuntelemaan. Ääni ei ole hento. Liikun nurmettunutta polkua pitkin takapihalle. Pysähdyn tontin rajalta alkavan takametsän reunaan vanhan kuusen juurelle. Siirrän oksia syrjään.

Pihka tarttuu sormiini ja paidan hihaan. Takametsä on kadonnut. Tilalla on kuiva aukio, jonka reunalle peruuttaa betoniauto. Sen pakokaasun haju peittää alleen kaadetun puun tuoksun. Rakennustyömaa levittäytyy äidin puutarhaan, hävittää viimeisetkin näkyvät muistot ajasta, jolloin elämäni oli kepeän särötöntä.

Katson vanhaa taloamme, jonka vahvat hirret ovat antautuneet, hengittävät hiljaa ja odottavat lähtöä. Saavat mukaansa vain muistot, kaiken muun vei Nadia. Kivijalan kissaluukusta pöllähtää tunkan ja kalman haju. Käännyn ja kuljen portille. Piharatamot tuntuvat viileinä varpaiden alla. Suljen portin takanani, laitan kengät jalkaani ja lähden pois.

 

kulkusalla, vanha portti, Pietarin tuliainen

 

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi, nimimerkilläsi tai puumerkilläsi. 😊 Kommenttisi tulee suoraan minulle, sen jälkeen julkaisen halutessasi sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.