Emme harrasta varsinaista jouluturismia, mutta on kiinnostavaa osua joulukuussa keskieurooppalaisiin kaupunkeihin. Silloin kaupunkiloma antaa bonuksena valoa, hulinaa ja lämpöä kohmeisiin käsiin.

Merenrantakaupungit kiehtovat. Ne ovat merten synnyttämiä, jännittäviä, kauniita ja särmikkäitä matkakohteita – suosikkejamme. Erityisesti kaupungit, joiden läpi virtaa joki, vetävät minua puoleensa. Virrat tuovat kaupunkiin ylänköjen sanomaa ja vievät sitä hiottuna eteenpäin. En tarkoita veden mukana kulkevaa lietettä, tahmaa ja törkyä. Täksi hetkeksi suljen silmäni siltä, mutta muuna aikana olen kaikkien vesien suojelija!

 

Mieleni tekee muistella joulukuisia matkoja kaupunkeihin, joiden läpi virtaa joki. Valitsen Gdanskin, Oldenburgin, Prahan ja Wienin. Mahdatko muistaa, mitä joet siellä virtaavat? Ja vain yksi näistä kaupungeista on meren rannalla – mikä?

 

Gdansk

 

Lyhyt kaupunkiloma virkistää, vie hetkeksi pois totutusta, mutta herättää uteliaisuuden. Näin meille Gdanskissa kävi. Moniin asioihin ehdimme kaupungissa tutustua, mutta toivomme palaavamme Gdanskiin vielä.

 

 

Joulun odottamisen hulina näkyi ja kuului kaupungissa varsinkin iltaisin. Vanhankaupungin joulumarkkinat olivat juuri käynnistyneet, kun hurautimme kaupunkiin. Pääsimme karnevaalitunnelmaan heti. Kolean illan lämmikkeeksi otimme kojusta paikalliset konsonanttipitoiset hehkuviinit eli grzaniecit. Turisteja helpottamaan niitä markkinoitiin mulled wein -nimellä.

           

 

Markkina-alueen ulkopuolella Gdanskin arkkitehtuuri oli niin ihastuttavaa kuin olin aiemmin kaupungista lukenut. Ydinkeskustassa Główne Miastossa kuljin niska kenossa pitkin katuja. Hansakaupungin korkeat värikkäät talot olivat uskomattoman hienoja. Toisen maailmansodan aikana Gdanskin rakennuksista tuhoutui yli 90 prosenttia, mutta hyvänen aika, kuinka taitavasti talot on jälleenrakennettu! Eniten näitä luomuksia löytyy Długa- ja Mariacka-­kaduilta.

 

 

Kaupungilla on myös telakkakaupungin luonne. Kävimme järkyttymässä Euroopan solidaarisuuskeskuksessa. Se on museo, joka on avattu entisen Gdanskin telakan sisäänkäynnin viereen. Täältä lähti liikkeelle 1980-luvulla tapahtumat ja lakot, jotka lopulta johtivat Rautaesiripun murtumiseen. Solidaarisuusliikettä johti sähkömies Lech Walesa. Nämä tiedot eivät olleet minulle uutta, mutta yksittäisten lakkoihin osallistuneiden ja telakalle linnoittautuneiden työntekijöiden kärsimykset kauhistuttivat. Lakkojen tukahduttamistaisteluissa kuoli iso joukko ihmisiä.

 

Jokivarressa viihdyimme useana päivänä – eikä vähiten rannan panimo- ja ruokaravintoloiden vuoksi. Kävimme myös jokiristeilyllä niemen kärjessä, josta käytännössä toinen maailmansota alkoi. Saksalainen taistelulaiva avasi tykkitulen Puolan Westerplatten niemeä kohti syyskuun ensimmäisenä päivänä 1939. Gdansk on ollut monen suuren historiallisen tapahtuman keskipisteenä.

               

 

Korvasimme aamulenkin kiipeämällä Bazylika Mariackan torniin – 405 askelmaa ja 80 metriä. Kannatti! Upeat näkymät avautuivat eteemme.

             

 

Gdanskissa viihtyvät kaltaisemme herkuttelijat. Ainakin näitä ravintoloita suosittelemme:

• Gdanski Bowkessa söimme turskaa
• Patio Espanolin jättikokoisten annosten jälkeen hoipuimme levolle hotellille
• Zafishhowanissa oli loistavat kala-ateriat
• Piwna 47 oli nappivalinta viimeiselle illalle, tulipa nautituksi kalleinta viiniä vähään aikaan

         

 

Emme ehtineet käydä

• konteista rakennetulla katuruoka-alueella, joka ilmeisesti sijaitsee vanhalla telakka-alueella
• Oliwa-puistossa, joka on hieman kaupungin ulkopuolella
• Arus Court-museossa, jossa on Euroopan suurin kaakeliuuni (10,6 metriä korkea, 520 koristeellista laattaa)
• Stary Zuraw-nosturissa

Gdansk – kohtaamme siis uudelleen!

 

Oldenburg

 

Tästä kaupungista on lähtöisin hallitsijasuku Oldenburg, josta on haarautunut Tanskaa ja Norjaa nykyisinkin hallitsevat sukuhaarat. Virallinen nimi tällä sukuhaaralla on: Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg. Meikäläiset korhoset ja virtaset kuulostavat tämän rinnalla mutkattomilta!

Me lähdimme pari vuotta sitten Oldenburgiin tapaamaan nuorta Henriä, joka tuolloin pelasi jalkapalloseura VfB Oldenburgissa. Tarkennuksena on sanottava, että hän ei kuulu hallitsijasukuun vaan ihan miehen omaan sukuun.

 

Oldenburgiin pääsee sujuvasti lentämällä Hampuriin ja sieltä Bremenin kautta junalla perille. Majoituimme kotoisan oloiseen Wietingin perhehotelliin, joka tarjosi perisaksalaiset ja tuhdit aamiaiset. Koska matkamme ajoittui joulukuun alkuun, pääsimme kylkiäisenä viettämään perisaksalaista joulunalushulinaa.

Uljaan Pyhän Lambertin kirkon ympärille oli rakentunut tuoksuva ja äänekäs joulutori Lamberti Markt, jonka tunnelma pimeässä illassa oli hilpeä. Siellä nautin ehkä parhaimman vaalean glühweinin ikinä!

            

Oldenburgissa kaikki pyöräilevät. Henri suhaili kaikkialle polkupyörällään, jonka jalkapalloseura oli hänelle hankkinut. Me seikkailimme kaupungissa Henrin treenien ajan jalkapatikalla. Oldenburg on pieni ja kaunis keskiaikainen kaupunki, jossa on paikallistiedon mukaan Saksan vanhin kävelykatu. Ylväässä Oldenburgin linnassa kävimme ihmettelemässä, miten jaarlit ja herttuat ovat ennen asustelleet. Kuljimme jokirantoja pitkin ja vietimme aikaa viehättävissä puistoissa.

 

 

Miellyttävä yllätys oli havaita, että valtava Wildeshauser Geestin luonnonpuiston liepeet ulottuvat Oldenburgiin asti. Puisto on yksi Saksan suurimmista (1500 neliökilometriä) ja Ala-Saksin suurin.

Henri opasti meidät kivoihin ruokaravintoloihin. Mukava tapas- ja viinipaikka oli Caldero. Parhaaseen kolmikkoon päätyivät paikalliset Ratskeller ja Kleine Burg sekä vietnamilainen Royals & Rice.

 

Kiitos Henri, ilman sinua emme olisi kenties koskaan osuneet Oldenburgiin!

 

Praha

 

Prahan viikonloppuna päätimme keskittyä oleellisiin pieniin asioihin. Tällä kertaa se tarkoitti konserttia, jotakin museota ja herkuttelua. Suunnitelmamme ei toteutunut, se laajeni melko lailla. Tämän vuoksi teemme harvoin ennakkosuunnitelmia, kuljemme fiilispohjalla.

Osuimme kaupunkiin joulun alla, joten joulutorit tulivat täälläkin tutuiksi ja kojujen lämmin juoma oli svařené víno. Emme siihen kovin ihastuneet varsinkaan, kun näimme sitä kaadettavan tarjolle epämääräisen näköisistä muovikanistereista. Perinneruuat tuoksuivat ja tsekkiläinen musiikki raikui – hyvin viihdyimme tässäkin tunnelmassa. Väkeä houkuttelevia markkinoita oli ainakin Staromestske Nameskilla.

 

 

Halusin nähdä Klementinum-rakennuskokonaisuuden, jossa tietoni mukaan oli Tšekin kansalliskirjasto. Kyllä vain! Rakennuksen barokkityylinen sali on kaunein kirjasto ikinä. Eihän sinne toki saanut mennä – ei edes kuvata, mutta yritin hengittää sen ikiaikaista tunnelmaa.

 

Klementinumissa oli myös tähtitieteellinen torni, johon saimme kiivetä opastetusti tutustumaan. Torni on rakennettu 1700-luvulla, jolloin Prahassa työskentelivät tähtitieteilijät Johannes Kepler ja Tycho Brahe. Jännittävää oli miettiä, minkälaisia tähtitieteellisiä ja meteorologisia havaintoja näissä tornin työhuoneissa on tehty. Keitä kaikkia annina valtosten, pekka poutien ja kauko saarentausten edeltäjiä siellä on ahertanut? Kuikuilimme kunnioittavasti tornin ikkuna-aukoista kaupunkia ja talojen okranpunaisia kattoja.

 

 

Palasimme illalla Klementinumiin St. Clementin katedraaliin kamarikonserttiin. Klassinen musiikki, kaunis barokkityylinen kirkkosali, himmeät valot ja lämmin tunnelma tekivät meidät autuaiksi.

 

 

Halusimme myös käydä kulkemassa juutalaisessa korttelissa. Teemme näin aina, kun sellainen alue löytyy. Olemme tutkineet näitä kortteleita Budapestissa, Berliinissä, Wienissä, Krakovassa ja Pariisissa. Näitä asioita ei saa unohtaa.

 

Joen rantoja kuljimme täälläkin aamuin, päivin, illoin. Sumuisena aamuna kävimme etsimässä kuuluisat kivi- ja lasitornit Fred Astairen ja Ginger Rogersin, jotka edustavat hauskaa modernia arkkitehtuuria. Tämä tanssiva talo on silmiinpistävä muiden rakennusten vierellä. Olisipa vielä ehditty vilkaista monet kubistiset rakennukset, joista Praha – ja itse asiassa koko Tsekki on kuuluisa.

 

Herkuttelulle toki jätimme aikaa. Lounailla suosimme paikallisia herkkuja, illalla etsimme muitakin vaihtoehtoja. Mieleen on jäänyt ravintola La Piccola Perla, jossa söimme mm. herkullisia grillattuja pikkumustekaloja ja joimme laadukasta viiniä.

 

 

Wien

 

Wienissä vietimme joulun, joten joulutoreilla pyörimme silloinkin. Wien ansaitsisi pidemmänkin selvityksen, mutta näin jouluteemaan valikoin vain muutaman muiston.

Wienissä joki on kanavoitu kulkemaan uomassa lähes koko keskustan läpi. Kanava rakennettiin aikanaan estämään tuhoisia tulvia. Nyt ei ollut tulvavaaraa!

Raatihuoneen torilla olivat Wienin suurimmat joulumarkkinat, Wiener Chriskindlmarkt. Tarjolla oli perinteisiä makeita ja suolaisia jouluherkkuja, punssia ja tietysti glühweinia. Kovin se lämmitti sormiamme. Tämä joulutori välkkyy ja kilisee aina marraskuun puolivälistä loppiaiseen saakka.

 

Aatonaattona kävimme Schönbrunnin linnan joulutorilla. Illalla palasimme linnaan joulukonserttiin. Kaunista! Levollinen mieli laskeutui, joulu oli läsnä.

 

Jouluaattona kuljimme seurailemassa, miten paikalliset alkavat laskeutua joulunviettoon. Toreilla ja puistoissa näkyi perheitä, vanhemmat miehet olivat vallanneet bierhausit. Vaimotko kotona iloisina ahkeroivat herkkuja pöytään? Kävimme ihailemassa Espanjalaisen Ratsastuskoulun hevosia, mutta kärrykyytiin urbaani mies ei tohtinut lähteä.

 

 

Kauniissa aurinkoisessa säässä kävelimme vielä Karlsplatzin alueelle, sillä halusin nähdä Otto Wagnerin suunnittelemat kuuluisat kerrostalot (osoite: Linke Wienzeile 38 ja 40) Medaljonkitalon ja Majolikatalon. Medaljonkitalo on hulppea kulmatalo, jonka seiniin on maalattu kullanhohtoisia naisfiguureja ja medaljonkeja. Majolikatalon seiniä peittävät rönsyilevät kukka-aiheiset keramiikkalaatat. Jos oikein keramiikkakursseiltani muistan, majolikassa on kyse erityisestä lasitustekniikasta, joka on saanut nimensä Mallorcan saaresta (alkuperäinen nimi on ollut Maiolica).

 

 

Vielä ehdimme käydä ihmettelemässä Karlskircheä. Oh, ihminen niin kovin pieneksi itsensä tuntee näissä monumentaalisissa pyhissä paikoissa. Ihastuin yhteen kauneimmista näkemistäni jouluseimistä. Seimiasetelma on tunteikas katolinen perinne. Joskus innostun rakentamaan kotiinkin asetelman, mutta se on kerrassaan erilainen kuin Karlskirchen Weihnachtskrippe.

 

 

Jouluaaton illallispaikkaa oli turha etsiä muista kuin etnisistä ravintoloista, kaikki muut olivat suljettuina. Löysimme eksoottisen marokkolaisen ravintolan Aux Gaxelles´n, jonka sisustus oli eloisa ilman itämaisia kliseitä. Viihdyimme pitkään. Kumpikaan meistä ei kaivannut lanttulaatikkoa tahi kinkkua. Alkupalaksi muistan maistaneeni (synkretismin nimeen) fatiman sormia, joissa oli täytteenä vuohenjuustoa ja yrttejä. Mies taisi pääruoalla herkutella lampaalla ja minä meren antimilla. Luumukiisselin sijaan nautimme mantelileivoksia ja minttuteetä.

 

Vietimme kauniin, rennon, herkullisen ja eksoottisen joulun. Niin aina!

 

 

Tässäpä herää mieliteko glögiin. Tänä vuonna emme kuljeskele joulutoreilla muualla kuin kotipuolessa. Tuomaan markkinoillakin toki glögiä on tarjolla, mutta parempaa saamme kotona. Tässä minun ohjeeni, jota voit soveltaa makusi mukaan:

Keitä mausteliemi (n. 20-30 minuuttia)

• vahvaa mustaherukkamehua (n. 4 dl)
• vettä (n. 3 dl)
• pari desiä sokeria
• pari kanelitankoa
• pari tähtianista
• pala inkivääriä
• kymmenkunta neilikkaa
• rosmariinin oksa
• chiliä maun mukaan

Siivilöi liemi ja tarjoile kuumennettuun punaviiniin sekoitettuna (1/3 osa maustelientä, 2/3 punaviiniä). En kaipaa juomaan terästystä kirkkaasta viinasta runsaiden mausteiden ansiosta.

Hehkuvaa odotusta jouluusi! 💕

 

 

Ja nyt palaan alun kysymykseen: Mitkä joet yhdistät edellä oleviin kaupunkeihin Gdansk, Oldenburg, Praha ja Wien?

Tee valintasi näistä vaihtoehdoista: Vltava, Hunte, Donau ja Motlawa.

 

Arvostan kommenttiasi! 💕

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. Kommenttisi tulee suoraan minulle. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.