Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla halusimme juuri tänä kesänä käydä. Salmela on suosittu kesäkohde. Vuosi vuodelta se on kehittynyt omanlaisekseen taide- ja kulttuurikeskukseksi, joka tarjoaa taidetta ja tapahtumaa moneen makuun.
Meillä erityinen syy käyntiin oli Marc Chagall. Hänen töitään olimme jo edellisessä kuussa käyneet Nizzassa ihailemassa, mutta ehdottomasti niitä on nähtävä aina, kun tilaisuus tulee.
Chagallin näyttely oli rakennettu Salmelan Vuohijärven Luonto -ja Kulttuuritaloon, johon Mäntyharjulta oli matkaa noin 40 kilometriä. Aloitimme kuitenkin tutkimalla Mäntyharjun tarjonnan. Peräti 20 kotimaisen kuvataiteilijan työt oli asetettu esille Salmelan historialliseen päärakennukseen, vanhan Domanderin pihapiiriin ja kauniisiin ulkotiloihin.
Muutama taiteilija kiinnosti minua kovasti. Käsityömestari Helena Vaarin tekniikka on jännä yhdistelmä vapaata konekirjontaa ja kollaasimaista applikointia. Hän ompelee erilaisia kankaita toisiinsa päällekkäin, limittäin ja lomittain – ikään kuin maalaa ompelukoneella.
Toinen taiteilija, jonka töiden äärellä viivyin pidempään, on Valkeakoskelta kotoisin oleva, nyt Saksassa asuva Asta Caplan. Hänen maalauksensa erilaisista sisätiloista olivat vangitsevia. Monet tilat olivat ikään kuin välitiloja, joihin oli seisahdettava ihmettelemään täydellisyyttä. Caplan itse on kuvannut teoksiaan siten, että ”ne ovat kuin uni, johon on mahdollisuus astua sisään ja tila, jossa tarkastella pysähtynyttä aikaa.”
Kun kiipesimme Salmelan päärakennuksen yläkertaan, päädyimmekin tutun maiseman eteen. Maiseman laatinut taiteilijakin oli varsin tuttu, hänen töitään katselemme myös kotiseinällämme. Kysehän oli Esa Riipan grafiikkatyöstä nimeltä Toscana III! Mies teki nopean päätöksen: tämä lähtee mukanamme kotiin! Taas olimme Toscanassa kuin kotonamme.
Reitti Mäntyharjulta Vuohijärvelle Marc Chagallin seuraan kulki Repoveden kansallispuiston laitamilla – erittäin tutuissa maisemissa siis. Vuohijärven Luonto- ja Kulttuuritalo uinui helteessä hiljaisena. Olimme hetken ainoat näyttelyssä kulkijat, mikä ei sinänsä haitannut – ihan rauhassa sai teoksia tutkia.
Marc Chagall lienee yksi maailman rakastetuimmista taiteilijoista. Hän on värien mestari! Sen lisäksi hänen kiehtovat, mystiset ja unenomaiset teoksensa vetävät katsojaa puoleensa taianomaisesti.
Olen käynyt Nizzassa Chagallin museossa useita kertoja, aina yhtä innokkaana tutkinut hänen riemastuttavia, sadunomaisia ja realismia uhmaavia töitään.
Jos Chagall eläisi, hän olisi juuri täyttänyt 135 vuotta. Hän toki eli kunnioitettavan kauan – peräti 97-vuotiaaksi. Viimeisen elinpäivänsä hän vietti työhuoneellaan lähellä Nizzaa – ja tottakai taidetta tehden.
Marc Chagall, oikealta nimeltään Moiše Segal syntyi 1887 hasidijuutalaiseen perheeseen Vibetskin kaupungissa, nykyisen Valko-Venäjän alueella. Myöhemmin hän opiskeli ja työskenteli Pariisissa, matkusteli Euroopassa eri taideprojektiensa vuoksi, asui ja työskenteli juutalaisvainojen aikaan New Yorkissa ja sotien jälkeen taas Ranskassa.
Chagallin värikkäästä elämästä ja elämäntyöstä on kirjoitettu useita teoksia, elämäkertoja ja analyyseja. Näistä on helposti tulkittavissa, kuinka merkityksellistä hänen taitelleen ovat olleet
- kotikaupunki, uskonnollinen yhteisö ja juutalaiset perinteet ja toisaalta
- kosmopoliittinen, läntinen avantgardistinen ilmapiiri
Näistä perinteisen ja modernin maailman ehkä näennäisistä ristiriidoista on syntynyt Chagallin omaperäinen tyyli ja hänen teoksiinsa luomansa erityinen uusi todellisuus.
Käyskentelin aurinkoisessa näyttelytilassa ja tunsin, että taiteella ja hyvinvoinnilla todellakin on yhteys! Muutamia kuvia ja ajatuksia haluan tähän jakaa.
SIRKUS
Chagall suunnitteli 1920-luvun lopulla sirkusaiheisia kuvituksia yhdessä pariisilaisen taidekauppiaan ja kustantajan kanssa, mutta kirja Le Cirque julkaistiin kuitenkin vasta noin 35 vuotta myöhemmin.
Chagall: ”Minulle sirkus on taianomainen näytös, joka kulkee ja haipuu pois kuin oma maailmansa. On levottomuutta herättävää sirkusta ja syvällistä sirkusta.”
RAAMATTU
Koko elämänsä ajan Chagall inspiroitui Raamatusta. Hän matkusti 1930-luvulla pyhään maahan, joka silloin oli nimeltään Palestiina. Koska siellä monet puhuivat jiddišiä ja venäjää, hän tunsi olevansa kuin kotonaan. Hän sukelsi Vanhan Testamentin maailmaan ja juutalaisten tapojen ja profeettojen historiaan käymällä Haifassa, Tel Avivissa ja Jerusalemissa.
Chagall: ”En nähnyt Raamattua, minä uneksin sen. Raamattu on kiehtonut minua varhaisesta lapsuudestani asti. Se on aina tuntunut – ja tuntuu edelleen – minusta kaikkein merkittävimmältä runouden lähteeltä kautta aikain. Raamattu on puhdasta runoutta ja samalla inhimillistä tragediaa.”
Chagall aloitti raamattuaiheisten etsausten tekemisen 1930-luvulla, mutta hänen kuvittamansa Raamattu julkaistiin vasta vuonna 1956. Nizzan Chagallin museon kokoelmat perustuvat nimenomaan Chagallin uskonnollisiin töihin. Voi kuinka värikylläisiä ja voimakassisältöisiä ne ovatkaan!
Nizzan museossa ottamani kuva miehen luomisesta on moniulotteinen ja monisisältöinen.
Chagall on upottanut Aatamiin, Eevaan ja kiellettyyn hedelmään paljon symboliikkaa, kun taas näkemys Kainin ja Aabelin kamppailusta on hyvin suoraviivainen.
DAFNIS JA KHLOE
Chagallia pyydettiin vuonna 1952 kuvittamaan Dafnis ja Khloe, joka on antiikin ajan kreikkalainen pastoraalikertomus kahden nuoren rakkauden ja eroottisen halun heräämisestä. Kreikkalainen runoilija Longos kirjoitti sen 100- tai 200-luvulla Lesboksen saarella. Nuoret päähenkilöt rakastuvat, mutta heidän rakkauttaan koettelevat mm. merirosvojen hyökkäykset ja kilpakosijat.
Paljon, paljon myöhemmin säveltäjä Jacques Offenbach sävelsi tarinasta oopperan ja vielä myöhemmin Maurice Ravel kirjoitti samoista nuorista baletin. Minulle tämä rakkauskertomus ei aiemmin ole ollut tuttu. Taas opin uutta!
Dafniksen ja Khloen jokaista litografiasarjan osaa pidetään mestariteoksena. Osassa vedoksista käytettiin jopa 25 eri väriä. Tämä sarja nosti Chagallin värien käyttäjänä kaikkien muiden hänen aikansa taiteilijoiden yläpuolelle.
Dafnis ja Khloe lähteellä
ODYSSEIA
1970-luvulla ilmestyi Odysseuksesta kertova kirja, joka oli Chagallin kuvittama. Teoksen kuvat Chagall on luonut piirtämällä luonnokset mustalla värillä läpipiirtopaperille ja sen jälkeen lisännyt niihin värit.
JUMALTEN MAASSA
Jumalten maassa on keskimmäinen kirja Kreikalle omistetussa trilogiassa. Se on ymmärrettävissä sillaksi, joka yhdistää kaksi muuta osaa (Dafnis ja Khloe sekä Odysseia). Teosten nimet on otettu antiikin kirjailijoiden teksteistä, ja ne korostavat rakkautta, elämää, nautintoja, kyyhkyjä ja iloista seuraa. Todellakin!
Saa kyyhkyn kultani huomenna multa (Theokritos)
ISRAELILAISTEN PAKO EGYPTISTÄ
Chagall: ”Minulle Raaamtun aiheiden maalaaminen on kuin maalaisin kukkakimpun. Profeetat inspiroivat minua. Raamattu on vain runoutta, jossa on sanoma.”
Vuonna 1966 julkaistu Israelilaisten pako Egyptistä kuvaa Toisen Mooseksen kirjan pääaiheita. Teoksessa on 24 kirkasväristä litografiaa.
Lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda.
Alla olevan kuvan yhteydessä tuli vastaan minulle uusi termi – frontespiisi. Oletin tietämättömyyttäni sanan olevan teoksen nimi, mutta viisastuin Vuohijärven käynnillä tässäkin asiassa. Kyseessä on kirjassa oleva sivun kokoinen kuva, joka on sijoitettu nimiösivua vastapäätä. Kaikissa laitoksen kappaleissa ei ole frontespiisiä, mikä nostaa kirjan hintaa. No, tuon tummanpuhuvan ja monisisältöisen teoksen nimi ei jäänyt mieleeni!
Marc Chagallin työt kiehtovat minua. Monet kuvat ovat jotenkin ristiriitaisia. Ne ovat täynnä yksityiskohtia unenomaisessa tunnelmassa. Olen ihastunut myös niiden vapauttavaan huumoriin ja tietynlaiseen lapsenomaisuuteen. Teosten elementit eivät ole tulkittavissa loogisesti, mutta siitä juuri pidän. Minulle avautuu mahdollisuus omiin tulkintoihini!
Ovatko Marc Chagallin työt sinulle tuttuja?
Innostutko Suomen kesäisistä taidenäyttelyistä?
Iloitsen, jos kommentoit tätä kesäreissuani. 😎
Voi kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. 😊
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Miten minulta on voinut mennä ohi tämä Chagall-kirjoituksesi!? Upea teksti, upea taiteilija! Nizzassa kävin toki siellä museossa ja kotona on sentään Chagall-postikortteja. Minun on vaikea edes jäsennellä taikaa, jonka Chagallin töiden aistiminen aikaansaa.
Chagall oli yksi viime kesän parhaimmista kokemuksista! Vaikka monesti olen hänen töitään näyttelyissä nähnyt, en saa kyllikseni. Jos nopeasti pitäisi sanoa, mikä sana tulee heti Chagallista mieleen, sana olisi ”unenomainen”.
Emmeköhän vielä hänen taidettansa käy ihailemassa jossakin ajassa ja jossakin paikassa! Vaikkapa Nizzassa! 👍