Monessa kiehtovassa Italian maakunnassa olemme vierailleet, mutta Campanian alueelle lähdettiin nyt ensimmäistä kertaa. Lensimme Napoliin ja sieltä ajelimme bussilla tukikohtaamme Sorrentoon.
Jo matkalla tuli selväksi, että tasaista maastoa on retkiltämme turha odottaa. Kaukana siintäviä Maitovuoria (Monti Lattari) kutsutaan Sorrenton niemimaan ja Amalfin rannikon selkärangaksi. Vahvoilta näyttivät!
Kaiken kaikkiaan tämän alueen asutus on rakentunut vuorenjyrkänteille, mikä on luonut haasteita liikenteelle, rakentamiselle ja viljelylle. Kauniit ja jylhät maisemat lumosivat heti alkuunsa.

Majoituimme Sorrenton vanhaankaupunkiin, sievään hotelli Astoriaan.

Näkymää hotellin parvekkeelta pihan puolelle ei voi sanoa sieväksi, mutta uteliaisuuden se herätti. Onko meneillään remppa vai muutto?
Napoli
Napoli on kiinnostanut meitä jo pidemmän aikaa – monestakin syystä. Toki se on Campanian pääkaupunki ja Etelä-Italian suurin kaupunki, mutta sillä on myös rikas historia ja siellä on jäljellä paljon vanhaa arkkitehtuuria.
Napoli on myös elokuvakaupunki, edesmenneen ohjaaja Vittorio de Sican mielestä maailman elokuvallisin kaupunki. Ensin saan mielikuvan Sophia Lorenista, Marcello Mastroiannista ja Ingrid Bergmanista, mutta heti perään muistan Julia Robertsin ahmimassa napolilaista pizzaa elokuvassa Eat Pray Love. Ja tämä jos mikä on miehen mielenkiinnon kohde – ainakin siis pizza!
Napoli on monelle kirjallisuuden ystäville sama kuin Elena Ferrante. Italialaisille Napoli-sarja on L’amica geniale.
Eikä ole syytä unohtaa Camorraa, Napolin seudulla toimivaa mafian tyyppistä rikollisjärjestöä. Sitä on viisainta olla penkomatta syvemmin, sillä ”nähdä Napoli ja kuolla” ei kuulosta miellyttävältä. Varmuuden vuoksi tutkin tarkemmin tätä sanontaa ennen matkaamme.
Luin italialaisen kielentutkijan Anthony Julian Tamburrin artikkelin, jossa hän selvensi asiaa. Alkuperäinen muoto on ”Videre Neapolim et Mori”, joka suoraan käännettynä on ”Näe Napoli ja Mori”. Mori on pieni Pohjois-Italialainen kaupunki ja Napoli – no valtava suurkaupunki. Yksi tulkinta sanonnasta Tamburrin mukaan on, että ihmisen on hyvä nähdä niin suurta kuin pientä – silloin on nähnyt kaiken. Miksi sitten puhutaan kuolemisesta tässä yhteydessä? Sehän johtuu siitä, että ”mori” on käskymuoto verbistä kuolla.
Rohkeasti siis lähdimme aamuvarhaisella Sorrentosta lautalla yli Napolinlahden ja päädyimme Porto Beverellon satamaan. Siitä alkoi imu hälinään, mekastukseen, autojen tööttäilyyn ja ihmisten huutoihin. Ymmärsimme, että yhdessä päivässä kykenemme kokemaan vain murto-osan Napolista. Päätimme priorisoida. Valitsimme rosoisuuden (espanjalaiskorttelit), kirjallisuuden (Ferrante), kevyen historiallisuuden (Gambrinus) ja kulinarismin (pizza margherita).
Quarteri Spagnoli
Espanjalaiskorttelin ruuhkaisilla ja kapeilla kujilla pyykkejä oli viritelty kekseliäästi miten milloinkin. Suoraan kadulle aukeavat asunnot olivat nimeltään basseja. Ne ovat pieniä, joskus ikkunattomia katu- tai kellaritason yhden huoneen asuntoja. Kun tilaa on vähän, osa kodin toiminnoista tehdään kadulla. Häkellyttäviä olohuoneita.
Matkaoppaasta luimme, että espanjalaiskortteleissa kannattaa kuljeksia vain päiväsaikaan. Toki skoottereilla ohi suihkivien laukkuvarkaiden (scippatorien) uhriksi voi joutua silloinkin, mutta olimme valppaina. Halvat kuppilat, vanhat puodit, käsitöiden myyjät ja värikäs tori olivat napolilaisuutta rosoisimmillaan.
Cafe Gambrinus
Quarteri Spagnolista kuljimme Piazza del Plebiscitolle ja istahdimme Via Chiaian kulmaukseen Café Gambrinuksen terassille. Valinta oli harkittu. Tässä historiallisessa miljöössä ovat käyneet mm. Oscar Wilde, Ernest Hemingway, Salvatore di Giacomo, Ferdinando Russo ja Jean-Paul Sartre. He viettivät lukemattomia hetkiä tässä taiteilijoiden ja intellektuellien suosimassa paikassa.
Ja tämä on paikka, jossa myös Elena Ferranten Lenu ja Lila piipahtivat!
Lenu ja Lila ovat fiktiivisiä hahmoja, mutta juuri heidän vuokseen halusin tuohon kahvilaan mennä. Ei Via Chiaia ollut näiden tyttöjen kotiseutua, heidän omat korttelinsa Rione Luzzattilla olivat karuja työläiskortteleita, aivan jotain muuta kuin nämä varakkaiden ihmisten miljööt. Aikuisena loistavat ystävät kävivät Gambrinuksessa usein kahvilla ja herkuttelivat Babà Napoletanolla. Minäkin söin tuon rommissa uitetun kakun.
Cafe Gambrinus on herättänyt eloon sotien aikaisen käytännön, jolla saat halutessasi tarjota kahvin tuntemattomalle. Voit pudottaa kuitin suureen kahvipannuun, josta joku tarvitseva voi sen poimia.
”Suspended coffee” on jo meilläkin nimellä ”kahvia seinästä”. Kuulostaa hullulta mutta käytännölliseltä nimeltä. Tuntemattomalle ostamastasi kahvista laitetaan seinälle liimalappu, josta kuka tahansa sen voi napata ja hakea kahvinsa. Silti – eikö muuta nimikettä todellakaan löytynyt?
Bongasin Napolissa muutamia muitakin Ferranten Napoli-sarjasta selvästi tunnistettavia kohteita:

Piazza dei Martirin aukio, jonne Solaran veljekset avasivat kenkäkauppansa

Via Port Alba, jonka lukuisissa kirjakaupoissa Elena (Lenu) viihtyi

Piazza del Plebisciton ympäristö, jossa Rione Luzzattin nuoret joutuivat konfliktiin varakkaiden nuorten kanssa.
Ainoa oikea pizza Margherita
Aidon napolilaisen Margherita-pizzan alkuperäisyydestä tuntuvat kisaavan ainakin kolme pizzeriaa:
- Antica Pizzeria Brandi
- Antica Pizzeria Port’Alba ja
- Da Michele.
Vanhin näistä on tuo Port Alballa sijaitseva. Brandi puolestaan kertoo kehittäneensä margheritansa Italian kuningattaren Savoyn Margheritan kunniaksi. Da Michele on paikka, jossa Julia Roberts aidon pizzansa nautti. Monet lähteet kertovat Da Michelen olevan se ainoa oikea ja alkuperäinen napolilaisen pizzan kehittäjä. Tiedä näistä!
Me valitsimme pizzeriamme kisan ulkopuolelta – ja onnistuimme osumaan loistavaan paikkaan! Antica Pizzeria dell’Angelossa nautimme klassisen buffalomozzarellasalaatin (Caprese) ja pizza Margheritan. Campanian alueen viinivalintamme ei aina osunut nappiin, mutta tämän talon viini maistui.
Amalfin rannikko
Satamissa oli valtaisa – jopa ahdistavan valtaisa määrä turisteja. Olimme osana joukkoa ja mietimme, onko tässä mitään järkeä.
Rannikon lauttaliikenne on kasvussa. Osasyynä lienee se, että Amalfi Driven, rannikkoa pitkin kulkeva tien liikennettä on rajoitettu. Siellä turistibussit saavat pysähtyä vain tietyissä kaupungeissa, muiden ohi on huristettava pysähtymättä. No, lauttaliikenne sitten lisääntyy entisestään! Soisi tälle upealle rannikolle kestävyyttä.

Sorrentosta pääsee helposti meriteitse kuvankauniisiin Amalfin rannikon kaupunkeihin. Valitsimme aluksen, joka pysähtyi Positanossa ja Amalfissa.

Marina Piccolo on vilkas ja ruuhkaisa satama, joka näin ylhäältä katsottuna on idyllinen. Ihmismassat eivät näin kaukaa erotu.
Positano
Laivamatkamme oli meren, auringon ja upeiden maisemien lumoa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli pienessä Positanon kaupungissa, jonne satamasta oli vain muutama sata askelta. Kiipesimme jyrkkiä rinnekatuja ylös näköalapaikoille ihmettelemään rinteeseen tiukkaan riviin rakennettuja taloja.
Kaupungilla on hivenen snobistinen maine, mikä kyllä täysin peittyi turistimassojen alle. Aivan käsittämättömän paljon väkeä! Itsestäni kertoo jotain se, etten ollut koskaan kuullut positanolaisesta muodista.
Jo 1960-luku on kuulemani mukaan tehnyt Positanosta muotikohteen, positanolaiset bikinit lienevät olleen tuon ajan kuuminta hottia. Nykyisin muotia viedään New Yorkiin, Milanoon ja jokaiseen maailman muotimekkaan.
Vaatteet ja asusteet näyttivät kyllä persoonallisilta ja niissä näkyi paikallista käsityöperinnettä. Oi, kuinka kalliitakin olivat!
Amalfi
Jatkoimme laivamatkaa ja nousimme maihin Amalfissa. Se on myös hyvin sievä ja pieni, vaikka aikoinaan on meritasavaltana kilpaillut jopa Välimeren kaupankäynnin herruudesta. Tärkeimpiä kilpailijoita olivat Venetsia, Genova ja Pisa. Meritasavaltojen liput liehuivat satamassa muistuttamassa noista ajoista.
Nykyisin Amalfi nauttii Unescon maailmanperintökohteen statuksesta. Ja me nautimme siellä yhdet parhaimmista jäätelöistä! Lounaaksi melanzanapizzat ja viileää valkoviiniä.
Kahden satamapysähdyksen taktiikka riitti hyvin yhdelle päivälle! Amalfin rannikon matkailijamäärät olivat suunnattomat vielä syyskuussakin. Kesäkuukausia en rohkene edes ajatella. Turkoosin kaverin ilme kertoo paljon!
Pompeiji
Minä jouduin laistamaan Pompeijin vierailun. Pidin parempana jäädä hotellihuoneeseen kylpyhuoneen välittömään läheisyyteen, sillä vatsa oli toiminut kiitettävästi jo koko yön.
Mies lähti urheasti menneisyyden tuhkakerroksia ihmettelemään. Palasi tyytyväisenä takaisin. Tyytyväisenä siksi, että oli ollut mielenkiintoinen kokemus ja vielä tyytyväisempänä kun pääsi ilmastoituun hotellihuoneeseen. Myös minun tervehtyneellä olemuksellani oli tuntuva vaikutus hänen iloonsa. 😊
Pompeijin tarina lie useimmille tuttu, joten en sitä sen syvemmin tässä kertaa. Miehen ottamat kuvat puhuttelevat kyllä monella tapaa.
Ensiksi tietenkin ajattelen sitä järkyttävää kokemusta, mikä kaupungin asukkaita kohtasi 1943 vuotta sitten. Heidän kohtalokseen koitui ennen kaikkea tulikuuma tuhkapilvi, sen jälkeen niskaan satoi kivisade ja lopuksi laava peitti kaiken alleen.
Toiseksi jaksan hämmästellä, miten taitavasti kaupunkia on saatu näkyville. Noin 3/5 Pompeijista on kaivettu esiin. Kunnioitus arkeologialle ja sen käsittämättömille tekniikoille!
Sorrento
Tämä kaupunki sijaitsee äkkijyrkkien kallioiden laella. Keskustasta ja vanhastakaupungista on mahdollisuus mennä alas satamaan hissillä tai kulkea pidemmän matkan kiemurtelevia katuja alas.
Alhaalla on kaksi toisistaan poikkeavaa satamaa Marina Grande ja Marina Piccola, joista Grande hämäävästi on pieni ja viehättävä. Marina Piccola puolestaan kuhisee väkeä, veneitä, hulppeita yksityisiä jahteja ja saaristolauttoja. Kahdesti mekin sinne ahtauduimme päästäksemme vesille. Satamatyöntekijät ohjailivat huutaen turistimassoja parijonoihin tarkasti kunkin lautan lähtölaiturin kohdalle. Oli viisautta totella!
Marina Grandessa sitä vastoin viihdyimme! Kävimme usean kerran syömässä vaatimattomissa mutta herkullista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa.
Istuimme aivan meren äärellä, katselimme paikallisten merilokkien touhuja kalastajaveneiden ympärillä ja söimme meren eläviä. Suosikkiravintolaksemme kohosi Porta Marina, jossa ahersi perhe monessa sukupolvessa. Leppoisa ja verkkaan liikehtivä isoisä oli viehättävä signore, joka jakoi aterimia ruokailijoille ystävällisesti hymyillen.
Ylhäällä kaupungissa osuimme todistamaan useita hääjuhlallisuuksia. Sorrento on suosittu häiden juhlapaikka niin italialaisille kuin ulkomaisillekin pareille. Jos oli morsiusparit upeita, niin olivat vieraatkin. Eikä kirkon tai maistraatin koristeluissa säästelty!

Onnellisina katselevat Vesuviuksen silhuettia!
Ällistelimme upeita, loistokkaita ja aristokraattisia hotelleja kaupungin jyrkänteen reunalla. Asukkaat saattoivat nauttia lumoavasta näköalasta Napolinlahdelle ja Vesuviukselle. Vesuviuksen huippua emme koskaan nähneet pilvistä vapaana.
Hotelli Imperial Tramontanoon liittyy hauska tarina. Pääministeri Giuseppe Zanardelli vieraili vuonna 1902 köyhässä Sorrenton kaupungissa ja majoittui tuohon Guglielmo Tramontanon omistamaan hotelliin. Pääministeri ihastui tietysti suuresti kaupunkiin ja ympäristöön luvaten sille yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista. Tärkein rahoituksen tarve oli viemärijärjestelmälle.
Tramontano halusi varmistaa, ettei pääministeri unohda lupauksiaan ja pyysi säveltäjä Ernesto De Curtisia säveltämään pääministerille laulun. Se kantaesitettiin ministerin vierailun aikana hotellissa. Näin syntyi kuuluisa kappale Torna a Surriento, jonka suomalainen käännös on Palaja Sorrentoon. Tarina ei kerro, irtosiko tuolla laululla viemäristöön rahat. Hienovaraista lahjontaa.

Hotel Imperial Tramontano
Kuka voisi säveltää meidän pääministerillemme vastaavan muistutuskappaleen? Mitä musiikkityyliä se edustaisi, ja mikä olisi sen sanoma? Ehkä Tuntti Aiskulta irtoaisi jotain?
Meidän omassa hotellissamme ei ollut mitään moitittavaa. Näkymät parvekkeelta vaihtelivat sen mukaan, mihin suuntaan katseli. Pikkuruisesta kirjastosta löytyi kansainvälistä kirjallisuutta, muutama suomenkielinenkin teos oli hyllyssä. Mutta missä luurasivat Elena Ferrantet?!
Kulinarismi on matkoillamme aina arvossaan
Tältä matkalta ehdottomaan kärkeen nousevat meren herkut, napolilainen pizza, puhvelimozzarella, pastat ja sitruunat. Campanian alueen viineistä vain muutama oli suumme makuinen. Peroni Nastro Azzurro ja Birra Moretti maistuivat kyllä – olut olikin janojuomana mainio paahteisessa helteessä. Suosikkidrinkkini tämän matkan aikana kuitenkin oli ehdottomasti Limoncello Spritz.
Sorrenton niemimaalla kasvavat mehukkaimmat ja makeimmat sitruunat (vai voiko tuota hedelmää makeaksi sanoa?). Nuo keltaiset auringot näkyivät aivan kaikkialla.
Löysimme pikkuruisen limoncellopajan, joka oli hulppeasti nimetty tehtaaksi. Maistiaisten jälkeen mukaamme lähti herkkujuomaa omaan käyttöön ja tuliaisiksi.
Campania tarjoili meille ääntä, väriä ja hehkuvaa lämpöä
Tämä matkamme oli monella tapaa virkistävä. Saimme kokea meluisan ja dramaattisen Napolin, vilkkaan ja nostalgisen Sorrenton, merensinisen ja macchianvihreän Amalfin rannikon – ja miehen mieleen jääneen Vesuviuksen tuhoaman Pompejin.

Napolin lentokentän sotilaat toivat levollisuutta hälisevään ihmisjoukkoon. Turvallisin mielin retuutimme matkalaukkujamme lähtöselvitykseen.
Jos kaipaat rauhallista lomaa, hiljaisuutta ja leppoisaa säätä, en suosittele Napolin ja Sorrenton seutuja. 😄
Italia on matkakohteena meille mieluinen. Ei ainoa mieluinen, mutta hyvin houkuttava. Muutamissa maakunnissa jo olemmekin käyneet: Lombardia, Veneto, Emilia-Romagna, Toscana, Lazio ja Campania. Mies on lisäksi kolunnut interrail-reissulla Liguriaa ja minä patikoiden Trentinoa. Toiset mokomat ja vähän enemmänkin on meillä vielä tutkimatta. Suurenmoisia kokemuksia on edessäpäin!
Kiinnostuitko Campaniasta?
Iloitsen, jos kommentoit tämän reissumme kokemuksia. 😎
Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. 😊
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Sait kerronnallasi matkakuumeen nousemaan. 😎
Kiitos Ulla!😊 Toivottavasti matkakuumeeseen on tiedossa lääkettä!? 💊🌞😎
Hei.
Olipa kiva juttu. Itse olen lähdössä syyskuun alussa Sorrentoon ja Napoliin. Mitä lauttamatkat Sorrentosta maksoivat Positanoon ja Amalfiin?
Halvimmat yhteydet kiinnostaa, koska tarkoituksena oli ”lauttailla” paljon.
Hei,
hienoa, että Sorrento ja Napoli ovat suunnitelmissa! Me myös olimme siellä syyskuun alussa. Olisi luullut, että suurin turistisesonki olisi jo laantunut, mutta ei! Väkeä riitti!
En muista lauttamatkojen hintoja tarkalleen, mutta alle kaksikymppiä ne yhteen suuntaan taisivat olla. Verkosta löytyy lauttayhtiöiden aikatauluja ja hintoja, siellä on joskus erikoistarjouksiakin. Yksi sivusto on ravello.com, sieltä löytyy juuri tuon rannikon matkoja.
Ihanaa matkaa – ehkäpä jotain kokemuksia saan kuulla!