Ah, miten kiehtova on Italia! Siitä en koskaan tarpeekseni saa. Useimmin olemme matkailleet Pohjois-Italiassa ja Roomassa. Etelä-Italian Napoliin olimme varanneet lennot kaksi vuotta sitten, vaan kuinkas sitten kävikään! Juuri silloin alkoivat k-kekkereiden vauhdikkaat etkot!

Viimeisimmän Italian matkamme teimme Koillis-Italiaan Veneton maakuntaan. Pidimme tukikohtana Veronan kaupunkia, josta sukkuloimme muissa maakunnan kaupungeissa. Veronan valitsimme myös siksi, että meillä oli liput oopperaan!

Aamuvirkkuina lensimme Hki-Vantaalta Milanoon ja sieltä junalla Veronaan Porta Nuovan asemalle. Äärimmäisen kätevä ja sujuva oli matka. Lomaviikon aikana viihdyimme hyvin niin kiskoilla kuin busseissa.

Verona

Heti alkuun lähdimme tunteilemaan Julian parvekkeen alle. Käviköhän Shakespeare koskaan Veronassa? Alun perinhän Romeon ja Julian teksti ei ole Shakespearen itsensä luoma vaan se perustuu Italiassa jo 1500-luvulla kerrottuun tarinaan kahdesta keskenään riitelevästä suvusta – Capulet ja Montaque. Näytelmässä nuoret rakastavaiset taistelevat sukujensa vihanpitoa vastaan. Vaikka nuorten rakastavaisten onni päättyi järkyttävästi molempien kuolemaan, tarinan romanttisuus aina vain kiehtoo. Vai juuri siksi tarina vetää puoleensa?

Arvailen, että Shakespeare on kirjoittanut näytelmän ollessaan itse varsin nuori. Romeon ja Julian tunteet ovat juuri niin vahvat kuin vain nuorilla voi olla. Jokainen muistaa ensi rakkautensa ja sen tuottaman huumaavan tilan. ”Ei se hevin unohdu”, sanoo mies. Ihana mies!

Veronan vanha keskusta on äärimmäisen kaunis ja toki romanttinen. Se on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Kapean aukion Piazza delle Erben (vanha vihannestori) reunamilla on näyttäviä keskiaikaisia rakennuksia ja koristeellisia torneja. Keskellä toria on upea suihkulähde Fontana di Madonna Verona, jonka vesiallas on peräisin roomalaisajan kylpylästä.

Viereisessä korttelissa entisen kaupungintalon sisäpihalla on komea punaisesta marmorista rakennettu portaikko Scala Della Regiano, toiselta nimeltään järjenportaat. Vikkelästi kiipesin ne ylös! Usein juutun tutkimaan jonkun kohteen, tapahtuman tai esineen taustoja. Tällöin mies on jo liikkeellä seuraavalle aukiolle, kadulle –  tai ainakin hän muistuttelee minua olemassaolostaan tavalla tai toisella. No, järjenportaille löytyi ainakin se selitys, että rakennuksessa on aikoinaan ollut mm. notaarien korkeakoulu, oikeuslaitos ja verovirasto. Nykyään siellä on modernin taiteen galleria. Hieno kompleksi!

Veronan suurin aukio on nimeltään Piazza Bra, jonka reunalla komeilee Verona Arena, vanha roomalainen amfiteatteri. Se on rakennettu 30 jKr – ja hyvin onkin rakennettu, vieläkin on käytössä! Tästä lisää hieman tuonnempana.

Yllätyksekseni nautimme ensimmäisen illallisen ylettömän mainiossa japanilaisessa ravintolassa. Mies on äärimmäisen taitava bongailemaan hyviä ruokapaikkoja, eikä tälläkään kertaa mennyt vikaan. Ristorante IKAI on koko Veneton alueen ensimmäinen japanilainen ravintola, jonka tunnelma on mielenkiintoinen sekoitus itämaista ja modernia. Taivaallisen makuinen ja meren eläväinen teppanyaki-annoksemme valmistui silmiemme edessä. Varmakätisesti IKAI-kokit heiluttelivat houchou-veitsiään. Juomaksi valitsimme italialaisen viinin japanilaisten – sinänsä mielenkiintoisten –  juomien sijaan.

 

Sirmione

FS Porta Nuovan linja-autoaseman automaatista otimme näppärästi liput ja kiipesimme Sirmioneen lähtevään bussiin. Vajaan tunnin matkalla selasin tietoja Sirmionesta, jota opaskirja kehuu Gardajärven helmeksi. Etelämmäksi Garda-järveä ei taida päästä, tämä kaupunki – pikemminkin kylä – sijaitsee järven eteläisen niemen kärjessä.

Bussi vei meidät kapeaa niemeä pitkin aivan Sirmionen keskustaan. Edessämme oli vallihauta, joka ympäröi Scaglierin linnoitusta. Ylitimme sillan ja pääsimme linnoituksen mahtavien porttien läpi historian maailmaan. Puolustuslinnake on peräisin 1200-luvulta ja sisäpihalta löytyy niin munkkiluostarin raunioita kuin vankityrmiä. Linna on aikanaan suojellut mm Veronaa, mutta sen merkitys väheni, kun lähellä sijaitsevaan Peschieran kylään rakennettiin toinen linnoitus. Ahaa, bussihan ajoi tullessamme Peschieran läpi – siellä täytyy käydä katsomassa Scaglierin kilpailijaa!

   

Palasimme linnoituksesta Sirmionen keskustaan, joka on pieni ja viehättävä. Liikenne keskustassa on kielletty. Jonkin verran surettaa, että merkkejä liikaturismista oli valitettavasti näkyvissä. Päivällä tungos alueella oli suorastaan ikävä, sillä kylä on erityisesti päivämatkailijoiden suosiossa – siihen ryhmään mekin lukeuduimme.

Sattumalta osuimme hulppean keltaisen huvilan portille. Huvila näytti kovin vartioidulta ja kiinnostuksemme heräsi. Rakennusta ympäröivässä muurissa oli laatta, josta selvisi, että seisoimme Maria Callasin ja hänen ensimmäisen miehensä Giovanni Battista Meneghinin kesäpaikan portilla. Talo oli minun makuuni, keltainen, kolmikerroksinen ja ympärillä upea puutarha. Ei muistuttanut kovinkaan paljon kotoisia kesämökkejämme. Huvilasta oli aikanaan tullut sydäntä särkevien jäähyväisten kohtauspaikka, se myytiin riitaisen avioeron yhteydessä. Sisään meillä ei ollut mitään asiaa, mutta portilla norkoilu viritti meitä Callas-teemaan. Veronassa oli nimittäin juuri silloin Maria Callasista kertova näyttely, johon suunnittelimme menevämme – ja menimmekin!

 

Peschiera

Sirmionen käynnistä seuraavana aamuna nousimme uudestaan bussiin ja hurautimme Peschieran pieneen kaupunkiin. Gardajärven laskujoki Mincio saa alkunsa Peschieran alueelta. Kaupunki on asettunut sievästi joen molemmin puolin, joten rantoja riitti.

       

Tämä Sirmionen sisarkaupunki kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin ja sieltä löysimme tuon Scaglierin linnoituksen syrjäyttäjän – Roccan. Taapersimme sisään linnoitukseen Porta Brescian kautta. Portille johti vallihaudan ylittävä pitkä silta, jonka kaiteilla ryöppysi koko matkalla riippupelargoniat. Näitä kukkia oli kaikkialla kaupungissa. Sievää kuin mikä!

Tunnelma kaupungissa oli huomattavasti rauhallisempi kuin Sirmionessa. Haahuilimme rantoja tyytyväisinä, ihailimme valtavaa joutsenparvea ja söimme kevyen lounaan. Täälläkin voisin asustella!

Mantova

Veronassa kulutetun välipäivän jälkeen kiskot veivät meidät Mantovan kulttuurikaupunkiin. Mantovaa ympäröivät järvet kolmelta suunnalta: Lago Superiore, Lago di Mezzo ja Lago Inferiore. Minuun silmiini ne näyttäytyivät leveinä Minciojoen laajentumina.

Tuona vuonna Mantova oli Italian vuoden kulttuurikaupunki, joten tapahtumaa ja taidetta oli tarjolla.

        

 

       

Koska olimme myös oopperamatkalla, halusimme löytää Rigoletton talon. Giuseppe Verdin Rigoletto-oopperan tapahtumapaikkahan on Mantova 1500-luvulla. Ooppera kertoo Mantovan palatsin hovinarrista Rigolettosta, jolla on viehkeä tytär Gilda. Tarina on karmaisevan juonikas ja sen loppu tietenkin dramaattinen. Tikari välähtää ja Gilda kuolee.

La donna è mobile soi korvamatona, kun lähdimme etsimään hovinarrin taloa. Miehen mielestä tuo Gildan aaria on reipas ja sen sanoma lähes totta.

Libreton kirjoittaja sijoitti osan oopperan kohtauksista tiettyyn mantovalaiseen keskiaikaiseen taloon, joka oopperassa kuvasi Rigoletton kotia. Löysimme talon Piazza Sordellon laidalta ja hiippailimme sen sisäpihalle. Siellä nökötti onnettoman hovinarrin patsas. Itse talo, Casa di Rigoletto on nykyisin matkailutoimistona.

 

Rigoletto on Verdin romanttisen trilogian ensimmäinen osa. Tuleeko mieleesi, mitkä ovat kaksi seuraavaa osaa?

 

Veronan oopperajuhlat

Koitti yksi viikon kohokohdista: samppanjasiskoni Riitta saapui seurueineen Veronaan oopperajuhlille. Tätähän juhlistettiin tietysti ja totta kai samppanjalla. Illastimme rennossa Ristorante Nastro Azurrossa, jossa siemailimme alkuun leskirouva Clicquot’n vakiosamppanjaa ”keltaista leskeä”. Kylläpä oli hauskaa tavata iloinen ja musiikkia rakastava seurue. Seuraavana iltana meillä kaikilla oli edessä iki-ihana Aida upeassa amfiteatterissa.

Veronan amfiteatteri ei kooltaan vedä vertoja Colosseumille, mutta on silti yksi Italian suurimmista. Savonlinnan ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin vuonna 1912 ja Veronan oopperajuhlat vuonna 1913. Tulkitsen asian niin, että italialaiset ottivat savolaisilta mallia. Tunnelmaltaan nämä kaksi juhlaa ovat toisaalta erilaiset ja toisaalta niissä on paljonkin samaa. Veronassa tunnelmoidaan 30 asteen lämmössä tumman taivaan alla. Olavinlinnan tunnelma syntyy valoisasta kesäillasta ja katetusta katsomosta (jota niin kovin usein tarvitaan). Yhteistä on upeat lavasteet, huippuoopperat, upeat laulajat ja tietysti musiikin ystävien yhteinen riemu ja elämys.

 

 

Me nautimme Verona Arenalla Giuseppe Verdin Aidasta. Oopperan tapahtumat sijoittuvat Egyptiin Memfisin ja Theban kaupunkeihin. Siinä kerrotaan etiopialaisen prinsessan Aidan ja egyptiläisen henkivartioston päällikön Radamèksen traaginen rakkaustarina. Heidän kielletty rakkautensa toteutuu vasta kuolemassa. Tämä pistää kyllä miettimään, mitä kaikkea kuoleman jälkeen voikaan kokea!

Vaikka oopperoihin ei olisi kovinkaan syvälle perehtynyt, moni tunnistaa Aidan juhlamarssin pauhaavine trumpetteineen. Aidassa on näyttäviä joukkokohtauksia ja niitä Veronassa todellakin näimme ja kuulimme. Areenan toinen pääty oli varattu näyttämölle ja lavasteet olivat huikeat. Kolmen ja puolen tunnin esitys kauniissa illassa oli ylevä kokemus, joten illan päätteeksi en tarvinnut enää yhtään mitään.

 

 

Maria Callas

Maria on aikanaan laulanut itsensä oopperaa rakastavien ihmisten sydämiin. Oli hienoa, että vierailumme aikana Veronassa oli juuri meneillään hänestä kertova näyttely. Näyttely oli rakennettu kahdelle reitille. Kronologinen elämäntarinan polku alkoi hänen syntymästään köyhään kreikkalaiseen siirtolaisperheeseen New Yorkissa vuonna 1923 ja päättyi hänen yksinäiseen ja surulliseen kuolemaansa Pariisissa 1977. Toinen polku kertoi hänen urastaan suurena oopperadiivana. Molempien reittien varsilla oli valokuvia, kirjeitä, asiakirjoja, pukuja, koruja, näyttämöesineitä, yksityisasuja ja tietysti musiikkia. Monet näyttelyvieraat juuttuivat kuuntelemaan Maria Callasin kuuluisia aarioita lukuisista oopperoista.

Kaikesta kuuluisuudesta huolimatta Maria Callasin elämä kokonaisuudessaan on ollut täynnä tragediaa. Tätä matkaa muistellessani innostuinkin varaamaan kirjastosta Arianna Stassinopouloksen kirjoittaman Marian elämäkerran. Odotan innolla lukuhetkiä.

 

Loppuaikamme Veronassa vietimme laatuaikaa samppanjasiskon kanssa nautiskellen lämmöstä, terasseista, hyvästä ruuasta ja samppanjasta. Tavoistamme poiketen seikkailimme jopa Via Mazzini -kadulla, jossa oli edustettuna tärkeimmät italialaiset muotitalot ja luksusbrändit, kuten Armani, Louis Vuitton, Dolce&Gabbana ja Gucci.

Eksyimme mystiseen ja aistilliseen Dolce&Gabbanan liikkeeseen. Jopa jotakin, yläkerta muistutti enemmän Moulin Rouge -teatteria mustine ja viinipunaisine silkkiverhoineen kuin vaate- ja asustepuotia. Sieltä ei Riitta löytänyt etsimäänsä uutta laukkua, joten poistuimme kadulle ja kiiruhdimme kuplivan juoman ja jäätelön ääreen terassille Piazza delle Erbelle.

 

    

Haikeana lopulta jätimme Riitan jatkamaan Veronan lomaansa oman seurueensa kanssa. Me nousimme Milanoon vievään junaan.

Junamatkan aikana muistelimme ihania naisia Juliaa, Mariaa, Gildaa, Aidaa ja tietysti samppanjasiskoa.

Palautimme mieleen myös kulinaarisia hetkiä. Italialainen keittiö on suosikkimme, joten vesi kielellä muistimme,

• miltä pikkumustekalat ja polenta maistuivat Nastro Azzurrossa tai
• miten maukas oli Trattoria Pizzeria Imperon pizza, jonka taikina oli valmistettu vanhan leipurimestarin perinteen mukaan tai
• miltä tuntui istua 1600-luvun kardinaalin palatsissa ja syödä sitruunarisottoa Ristorante Maffein tapaan tai
• miten mukavasti virkisti iltapäivän välipalana napsitut friteeratut kurpitsankukat kyytipoikana Valpolicella tai
• kuinka viehkeää oli nauttia teppanyakia keskellä perinteisiä italialaisia keittiöitä
• AAH!!

 

 

Olisi mukava kuulla, minkälaisia kokemuksia sinulle on italialaisista

• kaupungeista
• oopperoista
• keittiön antimista?

 

PS. Lähdemme Napoliin syyskuun 1. päivänä TÄNÄ VUONNA!

PS2. Verdin romanttinen trilogia: 1. Rigoletto, 2. Trubaduuri, 3. La Traviata

 

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. Kommenttisi tulee suoraan minulle. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.

Arvostan kommenttiasi! 💕