Pitkän tauon jälkeen pääsimme samppanjasiskojen kanssa purkamaan kokemuksia, jakamaan mietteitä, suunnittelemaan tulevaa – ja ah, maistamaan samppanjaa!
Koska tarjolla oli sushia, samppanjaksi valikoitui Lanson Le Black Label Brut. Lähes vastaava Lanson on ollut meillä aiemmin tastingissa. Silloin tämä ei voittanut makutestiä, mutta annoimme sille uuden tilaisuuden. Tällä kertaa nautimme siitä rennosti ilman kilpailua ja ooh la laa, miten hyvää se oli!
Samppanjasisko Riitta on taitava analysoimaan kuplajuomia. Minäkin ymmärsin, että nautimme erittäin kuivaa ja erittäin hapokasta samppanjaa, mutta Riitta selvitti siitä löytyvän myös pähkinäisiä vivahteita ja paahteisuutta. Robusti (= ryhdikäs ja vankka) on kuvaava ilmaisu.
Guuglettelin vielä tuota termiä ja selvisi, että se on myös tilastotieteen käsite, joka merkinnee luotettavaa menetelmää? Viisaampi voi korjata, sillä omista tilatotieteen opinnoistani on jo sata vuotta. Tästä voi realismin nimissä vähentää joitakin vuosia, mutta ikuisuudelta tuo aika tuntuu.
Samppanjan kuplien leikkiä on mukava seurata, tällä kertaa ne olivat pieniä, hienostuneita ja eloisia.
Ihana oli istahtaa Riitan luona kuohuvat lasissa ja kuulostella kuulumisia. Kaikille meille oli viime aikoina tapahtunut pääsääntöisesti mukavia asioita. Minä ja Ulla olimme juuri tulleet kansallispuistosta virkistäytymästä. Ylvästelimme sienisaaliilla ja upeilla maisemilla. Osasimme ottaa pikku lomasestamme kaiken ilon ja nautinnon itsellemme.
Reissu oli samalla katsasteleva arviointi vaihtoehdoksi seuraavalle Doristen retkelle. Johtopäätös on, että Teijo ja Mathildedal menevät jatkoon! Mathildedal on viehättävä artesaanikylä vanhan rautaruukin ympäristössä.
Tuliaisena Mathildedalista toimme PetriS Chocolaten samppanjakuulat.
Riitta oli ollut oopperassa – peräti tuplana! Voin uskoa, että nautinto pitkän tauon jälkeen oli voimakas. Riitta on oopperasta innostunut ja kiinnostunut. Hän on nähnyt oopperoita maailman suurilla näyttämöillä enemmän kuin minä Suomen kansallispuistoja. Oliko ontuva vertaus? Totta kuitenkin. Minä olen kolunnut 17 kansallispuistoa, Riitalla on plakkarissa kolmattakymmentä oopperaa ympäri maailmaa. Laskuihin ei oteta kummassakaan tapauksessa toisintoja, joten patikointi- ja oopperareissuja on enemmänkin, paljon enemmän!
Kansallisooppera, kuva: YLE
Oli hienoa oppia uutta. Kuuntelimme Riitan kertomusta näkemästään oopperatuplasta ja saimme hyvän opastuksen muutamiin oopperan käsitteisiin. Kansallisoopperassa esitettiin tuplana (väliaika kahden oopperan välissä) Cavalleria rusticana ja Pajatso. Ne edustavat oopperan verismiä eli oopperan realismia. Verismi syntyi 1800–1900 -lukujen taitteessa, kun alettiin kyllästyä oopperahahmoina aristokraatteihin, siniverisiin ja jumalolentoihin. Sen sijaan alettiin kirjoittaa librettoja ja sävellyksiä tavallisista ihmisistä.
Näitä verismo-oopperoita loivat varsinkin italialaiset Pietro Masgagni ja Ruggero Leoncavallo. He olivat tuotteliaita molemmat, mutta ovat noiden edellä mainittujen teosten kautta jääneet oopperan historiaan. Muu heidän tuotantonsa on jäänyt unohduksiin.
Kansallisoopperan Cavalleria Rusticana & Pajatson on ohjannut italialainen Damiano Michieletto. Konsepti lavastuksineen ja pukuineen on vuokrattu Lontoosta. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle
Verismo-oopperoissa koetaan suurta rakkautta, salattua rakkautta, väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta, kostoa, kostomurhia ja kuolemaa. Niissä on samankaltaista sisältöä kuin iltapäivälehdissä meidän päivinämme. Kiitos Riitta, verismo on minulle uusi käsite. Täytyy muistaa brassailla sillä sopivissa tilanteissa!
Toki muutama asia varjosti siskosten elämää (sehän on verismiä!), mutta kun niitä yhdessä voi setviä, varjot väistyvät sivummalle. Osaamme päästää valoa sisään. Näitäkin valoja ihastelimme ja hämmästelimme. Riitta vaihtaa Mehiläispesän valaistusta valonohjausjärjestelmällä älypuhelimensa avulla. Kuvissa vain muutama näyte laajasta valaistusvärien maailmasta. Amazing! Minä ei-teknisenä ihmisenä voin vain ällistellä tätä(kin) ihmisen keksintöä.
Sushi maistui pitkästä aikaa ihanalta. Lautasillemme oli koottu muutamia peruslaatuja, joiden nimiä on vaikea muistaa: nigiri, maki, gunkan, uramaki ja temaki. Tunnistatko, löytyykö lautaseltani jotain näistä? 😊 Samppanjan lisäksi maistelimme sushin kera portugalilaista Cabeca D’Velho valkoviiniä, joka ennalta suunnittelematta oli Ullalta oikein hyvä valinta.
Jälkiruoaksi kykenimme nauttimaan perinteiset Bebe-leivokset.
Seuraavat samppanjasiskosten sitsit toteutuvat ruskaretkellä muutaman viikon kuluttua. Silloin maistelussa on Dom Perignon, mutta se onkin sitten oma tarinansa!
Mitä samppanjaa olet viimeksi maistanut?
Suunnitteletko käyntiä oopperassa tai kansallispuistossa? 😄
Entä miten valaiset syksyäsi?
Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi, nimimerkilläsi tai puumerkilläsi. Kommenttisi tulee suoraan minulle, sen jälkeen julkaisen halutessasi sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Arvostan kommenttiasi! 💕
Taiten koottu moniulotteinen tarina, jossa osaset loksahtelevat kohdilleen. Hyvä että matka jatkuu…
Elämä on onneksi moniulotteista. Joskus tosin on tuntunut ilmassa olevan liikaa joka suunnalta tulevia vaatimuksia, mutta kun onnistuu kylmettämään päänsä ja menemään priorisoinnilla eteenpäin, selviytyy.
Samppanjasiskoilla menee lujaa ilman vaatimuksia! 👍😎
Kuntoiluviikon jälkeen oli mukava istahtaa maistelemaan samppanjaa, nauttimaan sushista ja parantamaan maailmaa. 😊 Näitä juttuja keho ja mieli kaipaavat. 🥂
Näitä juttuja varten on samppanja syntynyt! 😎💕
Aaaaaah siis tässä kertomuksessa oli niin paljon, että miltei pakahdun samppanjasuklaakuulan kuvitteellisesta mausta oopperan soidessa korvissani! Haluaisin myös tutustua oopperaan syvällisemmin. Nyt fiilis on vähän sama kuin Palermossa, jossa astuin upean Kummisetä kolmosestakin tutun oopperatalon aulaan, mutta siellä ei juuri sinä päivänä ollut kierroksia. Muuten, Kummisedässä esitys oli juuri tuo Cavalleria Rusticana!
Odotan innolla Domppa-pruuvianne. Viime maistelukerrasta alkaa itselläni olla aikaa. Saatat arvata, milloin ostan kyseisen herkun seuraavaksi. 2003 oli huikea, toivottavasti vielä päästään lähelle sitä tasoa. Tosin aina kaikki samppanjan nauttiminen on tasokasta. Tuosta Lansonista minäkään en niin innostunut viimeksi, mutta tosi paljonhan vaikuttaa ruoka, fiilis ja seura kaiken muun lisäksi. Se taisi olla muovimukista juotuna, ylikalliina investointina Turun jokirannassa. Oma pullo kotona on aina eri asia. Saati matkalla!
On kyllä tosi jännä ja upea tuo Mehiläispesä! Meillä on lähinnä antiikkia, mutta juuri tuosta lampusta kultaisena olen haaveillut kauan. Ei vain sovi tähän keittiöön. Maailmassa on niin ihania tyylejä ja samppanjoita 😍
Mahtava osuma tuo Kummisetä ja Cavalleria Rusticana – en ole aiemmin siihen kiinnittänyt huomiota! Totta! Seuraava katsomiskerta saa uuden ulottuvuuden. Viimeistään jouluna se tapahtuu. Joku saattaa nyt vetää herneet nenään kuullessaan, että meillä on traditiona joulun pyhinä katsoa Kummisedät. Argh, mistä näitä rutiineja syntyy? No, tässä tapauksessa jäljet johtavat mieheen, mutta myös minä nautin paitsi tarinasta myös miljöistä, henkilöhahmoista ja tietysti musiikista!
Siitäpä aasinsilta oopperaan. Yritin houkutella ystävääni Riittaa avaamaan oopperablogin. Hänellä on tästä taiteenlajista paljon tietoa ja kokemuksia, joiden jakamisesta moni iloitsisi ja hyötyisi. Minulla ei ole kovin vahvaa suhdetta oopperaan, mutta aina kun sen äärelle pääsen, nautin. Nytpä muistankin Veronan matkan, jolloin kävimme myös oopperassa. Vanha amfiteatteri, elokuinen tumma taivas ja Aida – sepä oli ihanaa! Tästähän täytyy kirjoittaa blogiin.
Uskon tietäväni, milloin sinulla on Domppa-hetki! 😊 Kerrothan sitten tarkan ajankohdan, jotta voin kohottaa maljan sinulle samanaikaisesti. Kiva on tämä ystävyytemme!🧡