Pitkän tauon jälkeen pääsimme samppanjasiskojen kanssa purkamaan kokemuksia, jakamaan mietteitä, suunnittelemaan tulevaa – ja ah, maistamaan samppanjaa!

Samppanjasiskot, Lanson Black Label

 

Koska tarjolla oli sushia, samppanjaksi valikoitui Lanson Le Black Label Brut. Lähes vastaava Lanson on ollut meillä aiemmin tastingissa. Silloin tämä ei voittanut makutestiä, mutta annoimme sille uuden tilaisuuden. Tällä kertaa nautimme siitä rennosti ilman kilpailua ja ooh la laa, miten hyvää se oli!

Samppanjasisko Riitta on taitava analysoimaan kuplajuomia. Minäkin ymmärsin, että nautimme erittäin kuivaa ja erittäin hapokasta samppanjaa, mutta Riitta selvitti siitä löytyvän myös pähkinäisiä vivahteita ja paahteisuutta. Robusti (= ryhdikäs ja vankka) on kuvaava ilmaisu.

Guuglettelin vielä tuota termiä ja selvisi, että se on myös tilastotieteen käsite, joka merkinnee luotettavaa menetelmää? Viisaampi voi korjata, sillä omista tilatotieteen opinnoistani on jo sata vuotta. Tästä voi realismin nimissä vähentää joitakin vuosia, mutta ikuisuudelta tuo aika tuntuu.

Samppanjasiskot, Lanson black label, sushi

Samppanjan kuplien leikkiä on mukava seurata, tällä kertaa ne olivat pieniä, hienostuneita ja eloisia.

 

Ihana oli istahtaa Riitan luona kuohuvat lasissa ja kuulostella kuulumisia. Kaikille meille oli viime aikoina tapahtunut pääsääntöisesti mukavia asioita. Minä ja Ulla olimme juuri tulleet kansallispuistosta virkistäytymästä. Ylvästelimme sienisaaliilla ja upeilla maisemilla. Osasimme ottaa pikku lomasestamme kaiken ilon ja nautinnon itsellemme.

 

Teijo, Mathildedal, Sahajärvi

Reissu oli samalla katsasteleva arviointi vaihtoehdoksi seuraavalle Doristen retkelle. Johtopäätös on, että Teijo ja Mathildedal menevät jatkoon! Mathildedal on viehättävä artesaanikylä vanhan rautaruukin ympäristössä.

 

Mathildedal, Teijo, ruukki

 

PetriS Chocolate, samppanjasiskot, samppanjakuulat

Tuliaisena Mathildedalista toimme PetriS Chocolaten samppanjakuulat.

 

Riitta oli ollut oopperassa – peräti tuplana! Voin uskoa, että nautinto pitkän tauon jälkeen oli voimakas. Riitta on oopperasta innostunut ja kiinnostunut. Hän on nähnyt oopperoita maailman suurilla näyttämöillä enemmän kuin minä Suomen kansallispuistoja. Oliko ontuva vertaus? Totta kuitenkin. Minä olen kolunnut 17 kansallispuistoa, Riitalla on plakkarissa kolmattakymmentä oopperaa ympäri maailmaa. Laskuihin ei oteta kummassakaan tapauksessa toisintoja, joten patikointi- ja oopperareissuja on enemmänkin, paljon enemmän!

kansallisooppera, helsinki

Kansallisooppera, kuva: YLE

Oli hienoa oppia uutta. Kuuntelimme Riitan kertomusta näkemästään oopperatuplasta ja saimme hyvän opastuksen muutamiin oopperan käsitteisiin. Kansallisoopperassa esitettiin tuplana (väliaika kahden oopperan välissä) Cavalleria rusticana ja Pajatso. Ne edustavat oopperan verismiä eli oopperan realismia.  Verismi syntyi 1800–1900 -lukujen taitteessa, kun alettiin kyllästyä oopperahahmoina aristokraatteihin, siniverisiin ja jumalolentoihin. Sen sijaan alettiin kirjoittaa librettoja ja sävellyksiä tavallisista ihmisistä.

Näitä verismo-oopperoita loivat varsinkin italialaiset Pietro Masgagni ja Ruggero Leoncavallo. He olivat tuotteliaita molemmat, mutta ovat noiden edellä mainittujen teosten kautta jääneet oopperan historiaan. Muu heidän  tuotantonsa on jäänyt unohduksiin.

Kansallisooppera, Cavalleria rusticana &Pajatso

Kansallisoopperan Cavalleria Rusticana & Pajatson on ohjannut italialainen Damiano Michieletto. Konsepti lavastuksineen ja pukuineen on vuokrattu Lontoosta. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Verismo-oopperoissa koetaan suurta rakkautta, salattua rakkautta, väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta, kostoa, kostomurhia ja kuolemaa. Niissä on samankaltaista sisältöä kuin iltapäivälehdissä meidän päivinämme. Kiitos Riitta, verismo on minulle uusi käsite. Täytyy muistaa brassailla sillä sopivissa tilanteissa!

 

Toki muutama asia varjosti siskosten elämää (sehän on verismiä!), mutta kun niitä yhdessä voi setviä, varjot väistyvät sivummalle. Osaamme päästää valoa sisään. Näitäkin valoja ihastelimme ja hämmästelimme. Riitta vaihtaa Mehiläispesän valaistusta valonohjausjärjestelmällä älypuhelimensa avulla. Kuvissa vain muutama näyte laajasta valaistusvärien maailmasta. Amazing! Minä ei-teknisenä ihmisenä voin vain ällistellä tätä(kin) ihmisen keksintöä.

 

Artek, Mehiläispesä

Artek, Mehiläispesä

Artek, Mehiläispesä

 

Sushi maistui pitkästä aikaa ihanalta. Lautasillemme oli koottu muutamia peruslaatuja, joiden nimiä on vaikea muistaa: nigiri, maki, gunkan, uramaki ja temaki. Tunnistatko, löytyykö lautaseltani jotain näistä? 😊 Samppanjan lisäksi maistelimme sushin kera portugalilaista Cabeca D’Velho valkoviiniä, joka ennalta suunnittelematta oli Ullalta oikein hyvä valinta.

 

Samppanjasiskot, sushi

samppanjasiskot, bebe, lanson

Jälkiruoaksi kykenimme nauttimaan perinteiset Bebe-leivokset.

Seuraavat samppanjasiskosten sitsit toteutuvat ruskaretkellä muutaman viikon kuluttua. Silloin maistelussa on Dom Perignon, mutta se onkin sitten oma tarinansa!

 

Mitä samppanjaa olet viimeksi maistanut?

Suunnitteletko käyntiä oopperassa tai kansallispuistossa? 😄

Entä miten valaiset syksyäsi?

 

 

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi, nimimerkilläsi tai puumerkilläsi. Kommenttisi tulee suoraan minulle, sen jälkeen julkaisen halutessasi sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.

 

Arvostan kommenttiasi! 💕