Aikatauluja sovittelemalla löysimme yhteistä vapaata ja pyrähdimme pienelle ruskalomalle hämäläiseen perinnemaisemaan. Vuokramökille saavuimme Iso Roineen rannalle upean auringonlaskun aikaan. Matkaseuraksi olimme saaneet muutaman adjutantin, joista yksi oli muinainen luostariveli Dom Perignon. Voisiko olla paremmin?

 

 

Majapaikkamme Villa Siesta osoittautui toimivaksi asumukseksi tämän kokoiselle joukkiolle. Domppa ei vienyt paljon tilaa. Hän kuitenkin näytteli suurta osaa ihan ensimmäisenä iltana, sillä saimme kohottaa maljat upouuden pienen ihmisen syntymiselle. Tämä ilouutinen nosti nautinnon erityiselle tunnetasolle.

Samainen pieni ihminen oli tahtomattaan ja ennen minkäänlaista alun tai elon merkkiänsä tuottanut meille tämän Domppa-nautinnon. Mystinen lapsi!

 

Lisäarvoa Dom Perignoniin toi myös sen nauttiminen ympäristössä, joka on sahdin kotiseutua. Tuo muinainen olut on saanut Yhdysvalloissa jo kulttijuoman maineen.

 

 

Oluttutkija Brian Gibson on sitä mieltä, että sahdista tulee vielä seuraava hipsterijuoma. Kun Hämeen ja Champagnen alueitta vertaillaan, löytyy yhteneväisyyksiä. Molemmat ovat tasankoalueita ja molemmista löytyy kosolti maaseuturomantiikkaa ja kulttuurista historiaa.

Sitä paitsi alueella sijaitseva Hahkialan kartano kuului yli 300 vuoden ajan ranskalaiselle Charpentierin suvulle. Heillä ei kuitenkaan liene mitään tekemistä sahdin tai samppanjan valmistuksen kanssa, mutta veikkaan, että osasivat nauttia niistä molemmista. Ehkä vieläkin, sillä siellä kummittelee! Väittävät Pahan Luutnantin siellä kuljeskelevan. Ehkä hän etsii kotimaansa kuplivaa juomaa?

 

 

Ruskaretkikohteeksi ja maljojen kilistelypaikaksi valikoimme ns. Weberin pisteen. Sehän sijaitsee Hauholla – on sijainnut jo 26 vuotta. Weberin piste on maan väestöllinen keskipiste eli sieltä on lyhin matka kaikkiin suomalaisiin koteihin. Tuntui juhlalliselta!

 

N: 6774386, E: 373979

 

Hauho on kaunis maalaispitäjä, jolla on monenlaista kulttuuritaustaa Hella Wuolijoesta Juice Leskiseen. Hella Wuolijoki tuli nuorena morsiamena Vuolijoen kartanoon miniäksi. Heillä oli myös kesäpaikka Kukkialla, jota Hella kuvasi paratiisiksi. Sinne hän oli tuonut myös Eino Leinon. Jostain syystä minulla on käsitys, että Leinon runo Nocturne olisi syntynyt Kukkian vierailulla. En tiedä, onko totta vai omaa tulkintaani.

Wuolijoen Niskavuori-sarjasta tehtyjä elokuvia on kuvattu Hauhon eri kylissä. Matkalla mökille ohitimme Alvettulan edelleen toimivan kyläkoulun, jossa on kuvattu mm. Niskavuoren naiset -elokuvaa.

 

 

Kuuntelimme Juicen musiikin sijasta samppanjakuplien eloisaa poksahtelua. Dom Perignon on varsin kuiva, hapokas ja mineraalinen samppanja. Siitä on analysoitu löytyvän aprikoosia, keltaluumua, sitrusta ja kevyesti ananasta. Maun on sanottu myös olevan paahtoleipäinen, hennon mausteinen ja tasapainoinen. Saatoin löytää kaikkia noita sävyjä. Minun suussani tässä samppanjassa on erittäin pitkä jälkimaku – ja sehän ei ole huono ominaisuus.

 

 

Samppanjamme oli vuodelta 2010. Viinikartta.fi -blogissa pohdiskeltiin, onko Don Perignon hintansa väärti. Monipuolisen pohdinnan jälkeen siinä todettiin, että 11 vuoden ikäinen samppanja ei vielä ole hintansa arvoinen, mutta vähintään 20 vuotta kypsyneenä sen arvoa ei voi kiistää. Vivahteikkaana viininä Dom Perignon on pitkään kypsyneenä täysin eri tuote kuin kymmenvuotiaana.

 

 

En kiistä väitettä. Arvelen, etten riittävän vanhoja samppanjoita tule hankkineeksi, sillä hinta saattaa nousta yli kipurajan. Toisaalta olen hyvin kipua sietävää sorttia. Kukapa tietää, josko vastaan vielä tulee tilanne, joka on vintageakin vintagemman samppanjahankinnan väärti?

 

 

Iso Roineen rannalta Hauhon Torvialan kylästä lähdimme tutkimaan Aulankoa. Kiipesimme näköalapaikalle ihailemaan silmien eteen avautuvaa kansallismaisemaa. Ruskaisena se oli kaunis, muussa asussa en ole sitä nähnytkään koskaan.

Aulangon puiston on perustanut Venäjällä rikastunut upporikas asetehtailija Hugo Standertskjöld 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Hänen jälkiään ovat mm. näkötorni, Graniittilinna, Joutsenlampi, Metsälampi, Ruusulaakson huvimaja ja Onnentemppeli. Hän halusi jättää puiston jälkipolville perinnöksi.

 

 

 

Kuljimme kaunista lehmuskujaa, ohitimme Metsälammen ja kurkistimme Ruusulaakson huvimajaan. Kiersimme Joutsenlammen, josta joutsenet oli jo siirretty talven ajaksi Ähtärin eläinpuistoon. Lammella sukelteli vain telkkäpariskunta ja yksinäinen sorsa.

Käsittämättömältä urakalta tuntuu se, että lampi on aikanaan kaivettu lapiotyönä suon paikalle – samoin kuin läheinen Metsälampi. Lampien kaivauksista saatua mutaa on levitetty puistometsään ja se on osittain rehevöittänyt metsänpohjaa. Lammen ympärille on istutettu kymmeniä puita, joiden tunnistaminen lehdettöminä ei ollut helppoa.

 

Minilomamme jatkui Villa Siestassa itse valmistetulla illallisella. Myskikurpitsakeitto alkuun herätteli makuhermot nauttimaan adjutanttien pimeässä grillipaikassa (ilman Weberiä!) loimuttamasta kalasta. Hyvin valitut viinit, lempeä seura, kaunis näkymä ja kynttilöiden valo saivat aikaan täydellisyyden tunteen. Se kannattelee meitä pitkään.

 

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi, nimimerkilläsi tai puumerkilläsi. Kommenttisi tulee suoraan minulle, sen jälkeen julkaisen halutessasi sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.

Arvostan kommenttiasi! 💕