Onko siitä jo viisi vuotta, kun kävimme ensimmäisen kerran Tiinan ja Ilkan luona Toscanassa? Silloin oli kevät ja yhdistimme vierailun Firenzen työmatkani yhteyteen. Otsikon kuva kertoo tuon vierailun tunnelmista, vietimmehän äärimmäisen rentouttavat hetket kaikkien keväisten työkiireiden keskellä. Nyt lähdimme matkaan lomatunnelmissa. Lämmin kiitos kutsusta, ystävät hyvät!

Aikainen lentomme Bolognaan oli hyvä vaihtoehto lentokentän ruuhkien suhteen, mutta kuinka raskasta olikaan herätä niin kovin varhain! Torkkujia lennon aikana oli monia, maskikasvot olivat harvinaisia.

Bolognan kentällä nousimme Firenzeen menevään bussiin. Tilavassa, ilmastoidussa bussissa oli lisäksemme kaksi muuta matkustajaa, joten maskit saatoimme jättää pois.

Ilkka oli Firenzessä meitä vastassa ja jatkoimme matkaa säkenöivän kirkkaan sinisellä autolla Terra Nuova Braccioliniin ja siellä Paternan viinitilalle.

 

 

Viinitila Paterna

 

Paterna sijaitsee Toscanan kukkuloilla lähellä Arezzoa, Sienaa ja Firenzeä. Lähin kaupunki on pienehkö Terra Nuova Bracciolini Arno-joen varrella.

Paterna on viehättävä pieni luomutila, joka tuottaa viinin lisäksi oliiviöljyä, mansikoita, kauden vihanneksia, yrttejä ja hedelmiä. Paternan oliiviöljy on täyteläistä, kullankeltaista, yrteiltä tuoksuvaa – ja hyvin voimakasta.

           

Tilalla viljellään paikallisia ja kotoperäisiä rypälelajikkeita. Eniten kasvatetaan Sangiovese-rypäleitä, mutta jonkun verran myös Canaiolo-, Colorino -, Ciliegiolo- ja Pugnitello-rypäleitä. Pugnitello-köynnokset ovat hyvin vanhoja ja harvinaisia.

         

 

Tilanomistajien lisäksi tilalla hyörivät kissat Oliva (kuvassa), Mascerina ja Tomas sekä pieni suuri koira Bianca. Kanat touhuavat omalla pihallaan.

              

Tiinan ja Ilkan Italian koti sijaitsee viinitila Paternan naapurissa. Heidän tonttinsa on lohkottu viinitilasta, ja heidän kotinsa on entinen tilan varastorakennus. Onpa siellä kasvatettu silkkiäisperhosen toukkiakin.

Vuosien mittaan rakennus on muovautunut Tiinan ja Ilkan hoivissa kauniiksi, kotoisaksi ja persoonalliseksi kodiksi – täysin heidän oloisekseen.

 

 

Vierailu Arezzossa

 

Arezzon keskiaikainen kaupunki sijaitsee lähes 300 metrin korkeudella Toscanan kukkuloilla. Reitti alhaalta laaksosta oli varsin mutkainen, ja koska Ilkka pitää vauhdista, matka oli myös sukkela. Kuljimme osittain vanhaa etruskien kulkuväylää, Cassia Vetusta, joka aikanaan johti Arezzosta Fiesolen kaupunkiin. Nämä molemmat kaupungit ovat etruskien perustamia, mutta Fiesole on nykyisin osa Firenzen kaupunkialuetta. Hurautimme autolla etruskien aikaisen sillan yli ja hämmästelin isosti sen kestävyyttä. Arvioin sillan iäksi noin 2200–2300 vuotta!

Nykyinen Toscanan alue oli etruskien ydinaluetta, ja latinan kielen nimistä etrusci tai tusci onkin syntynyt nimi Toscana. Matkoilla oppii aina jotain uutta!

Muistelimme, että etruskinaiset olivat hyvinkin tasavertaisia suhteessa miehiin. He eivät olleet ujoja kodin hengettäriä kuten esim. roomalaiset naiset tuohon aikaan. Etruskinaiset osallistuivat samoihin aktiviteetteihin kuin miehetkin: urheilukilpailuihin, turnajaisiin, metsästykseen, soittoon, lauluun ja tanssiin. Historioitsijat ovat kuvanneet heitä kauniiksi, flirttaileviksi ja innokkaiksi nostamaan maljoja. Onpa kirjoitettu niinkin, että heidän lastensa isistä ei aina ollut täyttä varmuutta.

No, historiankirjoittajat ovat olleet etruskien kanssa kovia sotia käyneitä roomalaisia ja kreikkalaisia, joten kuvauksissa lienee mukana negatiivista tunnelatausta. Eivätkä etruskit enää olleet puolustamassa omiaan, sillä kokonainen kansa oli sulautunut roomalaisiin.  Myös oma kieli oli sammunut.

Kokonaisen kansan kadottamista on toki myöhemminkin historiassa yritetty – ja ikävä kyllä osin myös onnistuttu. Emmekö ole menneistä mitään oppineet?

Etruskit perustivat Arezzon kaupungin aikanaan kauppapaikaksi, mutta nykyisin se houkuttelee myös arkkitehtuurillaan, tapahtumillaan, taiteellaan – ja antiikkimarkkinoillaan. Osuimme paikalle juuri antiikkimarkkinoiden aikaan. Kaupungin muurien sisällä kapeat kadut, vielä kapeammat kujat, aukiot ja torit olivat täynnä vanhan tavaran kauppiaita. Häkellyttävän paljon kauniita ja erikoisia esineitä oli tarjolla: taidetta, huonekaluja, vaatteita, astioita, koruja, nukkeja, valaisimia, nippeleitä ja nappeleita.

Koska me olimme tällä matkalla liikkeellä vain käsimatkatavaroin, ei syntynyt ostopaineita isompiin löytöihin. Toki yhdelle sormukselle oli tila!

                            

Piipahdimme upeassa Arezzon Duomo katedraalissa. Ovelle jo kuului, kuinka kuoro harjoitteli seuraavan päivän tilaisuutta varten. Kuoron äänet soivat vahvana, upean moniäänisinä ja kauniina. Kuljimme eteenpäin nähdäksemme tuon suurkuoron. Hämmästys oli suuri, kun kirkon etuosassa kuoronjohtaja ohjasi vain kahdeksaa laulajaa. Mikä akustiikka tällaisissa katedraaleissa onkaan!

 

San Francescon basilikassa emme käyneet, sillä lipuille olisi tarvittu ennakkovaraus. Sesonkiaikana kappeli on hyvin suosittu, moni haluaa nähdä Piero della Francescan Storie della Vera Crocen (Todellisen ristin legendan), joka on Italian kuuluisimpia freskosarjoja.

Jos olet katsonut yhden lempielokuvistani The English Patient, olet nähnyt osan näistä freskoista. Muistatko kohtauksen, jossa Kip vie Hanan pyörällään läheiseen kirkkoon näyttääkseen hänelle freskoja?

Vilkaisepa täältä!

Lounastimme Piazza Granden laitamalla yhdessä Palazzo delle Loggen monista ravintoloista. Raikas viinivalinta osui nappiin! Jälkiruualle siirryimme varjoisaan puistoon jäätelöille. Niin ihania olivat, että sulivat vasta suussa, vaikka aurinko paahtoi yllämme yli 30 asteen voimalla.

Hauskoja lounasretkiä

 

Pyrähdimme päivittäin pienille retkille. Suunta oli aina ylöspäin. Taisinkin jo mainita, että kuljettajamme syttyy auton ratissa ja nauttii vauhdista. Jonkun verran takapenkkiläiset toki onnistuivat nopeutta hillitsemään, mutta lennokkaasti etenimme kiemuraisella tiellä.

 

Kun päädyimme lounaalle lähes 800 metrin korkeuteen pieneen Chiassaian kylään, en tiennyt, mitä odottaa. Kylässä vallitsi äärimmäisen rauhallinen tunnelma, ihmisiä ei juuri näkynyt.

Tiina ja Ilkka opastivat meidät kulman taakse vaatimattoman näköisen kaupan edustalle. Oliko se edes auki? Iäkäs signora kurkisti kaupasta ulos ja viittoili meille olevansa jonossa. Kaupassa oli yksi asiakas ennen häntä!

 

          

La Bottega di Chiassaia oli viehättävä eksoottinen puoti, josta sai uunituoreita schiacciata-leipiä monilla eri täytteillä. Täytteeksi saattoi valita paikallisia makkaroita, lihoja, juustoja ja kasviksia. Jos nyt oikein muistan, päädyin Toscanan kinkkuuun ja pecorinojuustoon – ainakin se oli äärettömän maukasta.

Schiacciata-leipä on erittäin rapea. Se on ohuempaa ja sitkoisempaa kuin foccacia-leipä. Schiacciataa kohotetaan vain kerran, kun taas foccacciaa nostatetaan pitkään ja sitä väännellään ja käännellään kohotusten välissä. Schiacciata tarkoittaa suomeksi ”puristettua” eli kohotuksen jälkeen se litisteään, valellaan oliiviöljyllä ja paistetaan puu-uunissa.

Saimme jokainen oman leipämme paperipussiin ja toiseen käteen muovimukillisen toscanalaista punaviiniä. Niine hyvinemme läksimme ulos etsimään istumapaikkaa. Kaupassa ollessamme pihapöydät oli vallattu jokaista istuinta myöten. Nälkäinen ja väsynyt opiskelijaryhmä siellä odotti opettajiensa palveluita – kaksi heistä lähti kauppaan eväiden ostoon. Me asetuimme kivipengermälle puiden varjoon ja olimme tyytyväisiä.

 

 

Toinen lounasretkemme suuntautui Chiantin viinialueelle. Uskomattoman kauniit maisemat vilistivät ohitsemme, kun Alfa Romeo mutkitteli kohti Greven kaupunkia.

Tälläkin kaupungilla on mielenkiintoinen historia. Sen aukiolla Piazza del Mercatolla on käyty kauppaa 1300-luvulta lähtien. Aukio poikkeaa muodoltaan muista toreista, se on kolmion muotoinen. Aukio on sittemmin nimetty uudestaan kovan kohtalon kokeneen italialaisen poliitikon Giacomo Matteottin mukaan. Italian fasistit murhasivat hänet vuonna 1924. Voi näitä ideologioita! ”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie?”

Piazza Matteottin laitamilla on kaarikäytäviä (loggiato), joissa on ravintoloita, kauppoja, kahviloita ja tietysti useampi viinimyymälä – olemmehan Chianti Classicon ytimessä.

Lounastimme todella mielenkiintoisen ja lähes 300 vuotta vanhan lihakaupan yhteydessä olevassa ravintolassa. Antica Marcelleria Falorni on erikoistunut tartar- ja carpaccio-herkkuihin. Listalla on myös paljon paikallisia juustoja, keittoja ja leikkeleitä.

Voiko täydellisempää yhdistelmää Chianti Classicolle olla kuin lajitelma pecorino-juustoja? Kyllä voi! sanoo mies. Chiantin kaveriksi sopivat vallan hyvin prosciutto, salame con toro, salsiccia con singhiale eli kinkkua, härkäsalamia ja villisikamakkaraa. Jo vain!

           

Lounaan jälkeen piipahdimme vielä tuossa Falornin suvun perinteisessä herkkukaupassa, joka on ollut samalla paikalla yli 200 vuotta. Myymälä oli tulvillaan tuoretta ja kypsytettyä lihaa ja makkaraa, juustoja, viinejä ja sesongin erikoisherkkuja. Jos olisimme pyörähtäneet tänne ennen lounasta, mukaan olisi lähtenyt vähintään villisikasalamia ja piiiitkäään kypsytettyjä juustoja.

           

 

Illaksi oli suunnitteilla grillaamista, joten illallisviini etsittiin sen mukaan. Grillattu possunfile yrttisessä jälkimarinadissa saikin kylkiäiseksi erinomaisen viinin Il Grigio da San Felice, taattu laatu Chianti Classico Riserva DOCG.

 

 

Kotikokkailua

 

Koska lämpötila päivittäin huiteli kolmenkympin tienoilla ja piha-alue oli paikoitellen hyvin kuiva, vaihdoimme possun grillaamisen paistinpannuversioon sisätiloissa. Jälkimarinadi toimi hyvin myös näin. Miksei olisikaan toiminut, kun ainesosina olivat fenkolinsiemenet, oregano, rosmariini, salvia, valkosipuli, balsamiviinietikka ja Paternan oma vahva-arominen oliiviöljy!

 

Yksi ilta varattiin tietysti pizzalle, koska suomalaisen pariskunnan Italian kodissa tulee olla suomalainen pizzauuni Ooni. Ooniin tarvittavia puupellettejä oli ihan kahteen mieheen lähdettävä Alfa Romeolla etsimään lähikylistä. Seikkailu otti oman aikansa, koska välillä oli nautittava vahvat ja pikkuruiset espressot ja toisessa paikassa jäätelöt.

Lopulta sininen auto kurvasi oliivipuiden siimekseen ja brikettisäkki kannettiin huolella terassille. (Pahoittelen Tiina, etten saanut tuota kirkuvan oranssia OBIn ämpäriä rajattua pois kuvista!😂 )

           

Pellettipojat pääsivät työskentelemään taikinan kanssa. Taikinointi oli tarkkaa puuhaa, sillä kokemus on osoittanut, että hyvän pizzan salaisuus on taikinassa. Enkä puhu omasta kokemuksestani, sitä ei ole. Kuvat kertovat onnistuneesta prosessista, kauniista, persoonallisesta ja maukkaasta lopputuloksesta.

           

     

 

On erityisesti mainittava, että tiimityö kokkailuissamme toimi! Jokaisella oli oma roolinsa, jota oli helppo lennossa vaihtaa toiseen. Meillä oli keittiömestari (erikseen myös keittiöpäällikkö), kylmäkkö, järjestyksenvalvoja, sommelier, esiliinan käyttäjä, astioiden kiillottaja ja anniskelun valvoja. Kunnioitettavaa on, ettei meillä kellään ole alan tutkintoa, mutta saimme taiottua upeita illallisia Toscanan tähtitaivaan alle.

 

”Aika on herätä, nousta ja lähteä”

Tunnelmat lähtöaamunamme olivat kiitolliset ja haikeat. Valtaisa kaskaiden kuoro säesti tapansa mukaan aamiaistamme. Joka ikisenä päivänä olin niitä turhaan yrittänyt saada näkyviin. Olivat huolella piiloutuneet oliivipuiden oksistoon lehvien suojaan, mutta niiden siritys soi korvissani vielä paluumatkallakin.

Lämpömittari näytti 32 astetta, kun astelimme polkua pitkin autolle. Lähdimme siis hyvän sään aikana! Saimme Ilkalta kyydin Montevarchin juna-asemalle, josta kätevästi pääsimme Firenzen junaan ja sieltä edelleen varsin nopealla junalla Bolognaan.

Hellepäivä Bolognassa uuvutti sen verran, että käytimme ajan huippulounaaseen viileässä ravintolassa. Nähtävyydet jätimme seuraavaan kertaan!

Mille grazie, Tiina ja Ilkka!

Teidän opastuksellanne matkastamme tuli erityisen mielenkiintoinen ja hauska. Jos löydätte havainnostani oikaistavaa, kirjoittakaa ihmeessä kommentteja. Olette Italian ja erityisesti Toscanan osaajia. 🏆

Nauttikaa elämästä, lämmöstä, toscanalaisuudesta ja viinistä! Tapaamisiin, kun maltatte koti-Suomeen palata!

Arrivederci! A presto! ❤️

Kiittäen odotan lukijan kommenttia – jokaista niistä suuresti arvostan! 💕

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.