On syytä iloon ja riemuun, sillä olemme tilanneet lennot Nizzaan! Matkalle lähtöön on vielä aikaa yli puoli vuotta, mutta mieli karkaa jo siniselle rannikolle. Oivallan, että nyt on hyvä aika taas muistella aiempia Côte d’Azurin matkojamme. Täytyy tehdä tilaa uusille muistoille. Paitsi että on hauska muistella edellisiä reissuja, on kiva palauttaa mieleen, mihin kaikkeen mielenkiintoiseen emme silloin ehtineet tutustua.
Aiemmassa kertomuksessa Côte d’Azurin lumo palautin mieleen ihanan tukikohtamme Nizzan, josta olemme tehneet monia retkiä lähikaupunkeihin. Muistelin myös huikeaa Ezen vuoristokylää, jonne olemme palanneet kolmasti. Nyt on vuorossa Antibesin, St. Tropezin ja Cannesin rantakaupungit. Tule mukaan kulkusalle!
Antibes
Bussimatka Nizzasta Antibesiin kesti toista tuntia. Bussi pysähteli lukuisissa pikku kylissä, mikä oli ihan mukavaa. Kuvittelin jokaisella pysäkillä, miltä tuntuisi asua juuri tässä kylässä. Minkälaisia naapureita minulla olisi? Missä kävisin töissä? Viljelisinkö kukkia, joita myisin Grasseen parfyymitehtaalle?
Osan aikaa matkasta selvittelin Antibesin taustaa opaskirjastani. En kahlannut kaupungin historiaa tuhansia vuosia taaksepäin. Voin tehdä sen myöhemmin, jos sytyn asialle. Alun perin kaupunki on ollut nimeltään Antipolis (vastakaupunki), koska se sijaitsee vastapäätä Nizzaa Enkeltenlahden (Baie des Anges) toisella puolella. En ole osannut ajatella mitään kaupunkeja vastapareina. Onkohan sellaisia muita?
Aloitimme kaupunkikierroksen huvijahtisatamasta, joka on Rivieran suurin. Hulppeiden jahtien ja huvipursien metalliosat häikäisivät. Alusten perässä liehuvat liput kertoivat omaa sanomaansa siitä, minkälaisiin veroparatiiseihin jahdit oli rekisteröity. Noloa? No, Ranskan Rivieran satamat nyt vain ovat tällaisia. Ajankohtaiseen Pandora-teemaan en puutu.
Vieressä oli Bastion Saint-Jaumen linnake, jonka entisöiminen on ollut kulttuuriteko. Alkuperäisen puolustustarkoituksen jälkeen linnoitus muutettiin telakaksi, jossa mm. Jacques Cousteaun Calypso-alus rakennettiin. Telakkaa ei ollut enää, mutta muureilta oli kauniit näkymät merelle.
Linnoituksen uloimmalla merelle päin suunnatulla terassilla oli kahdeksan metriä korkea monumentaalinen veistos Le Nomade, jonka oli suunnitellut espanjalainen kuvanveistäjä. Maalatusta teräksestä rakennettu teos muodostui kirjaimista.
En tiennyt, mitä taiteilija oli pyrkinyt meille kertomaan tuolla kirjainhahmolla, joka istui kyykyssä ja katsoi rauhallisena merta. Lähettikö hän viestejä merten taakse? Kun astuin sisään teokseen, aloin hahmotella kirjaimista sanoja. Suomen kielen sanoja. Taiteilija oli kai asetellut kirjaimet asemiinsa toisen kielen lähtökohdista, mutta ei haitannut. Nomade antoi kirjaimensa lainaksi ja lähetin terveiset kotiin!
Kaupungin laitamilla näkyi suuri nelisakarainen linnoitus Fort Carre. Osasin lukea oppaastani, että muuatta prikaatikenraali Napoleonia oli vallankumoushulinoiden aikana pidetty arestissa linnakkeessa parin viikon ajan. Myöhemmin sama kaveri on ollut mukana yhdessä jos toisessa hulinassa.
Miehen mielestä linnoituksessa oli jotain tuttua. En osannut tuohon mitään arvailla. Enpä tietenkään, koska en ole James Bond -elokuvien asiantuntija. Myöhemmin nimittäin selvisi, että Fort Carren linnoitusta on käytetty konna-linnoituksena Bond-elokuvassa Never Say Never Again.
Jäin miettimään, minkälaisia toimenpiteitä historiallisen rakennuksen suojaamiseksi oli täytynyt tehdä, kun valtaisa Bond-projekti sinne oli vyörynyt. Tiedämmehän, mitä kaikkia rajoitteita on jouduttu huomioimaan keskiaikaisessa Olavinlinnassamme oopperoiden rakentamisessa.

Hatut olimme jo hankkineet Nizzassa, joten jatkoimme matkaa Picasson museoon.
Musée Picassoa ihmettelimmekin vain ulkoapäin, koska se oli suljettu! Maanantait eivät ole museokäynneille otollisia lähes missään päin Eurooppaa. Museorakennus on ollut aiemmin Château Grimaldi. Haa, täältäkö Monacon Grimaldit ovat alun perin kotoisin? Ei, Grimaldihan on kuuluisa italialainen aatelissuku. Milloin se on levittäytynyt Ranskaan ja edelleen Monacoon? Mikä yhteys tällä mahtipontisella museorakennuksella on Monacon Grimaldeihin. Tämä täytyy selvittää seuraavalla Monacon käynnillä!
Opaskirjaseni kertoi, että Picasso oli työskennellyt tässä linnassa varsin ahkerasti. Hänellä oli ollut ongelmia löytää ateljeetilaa itselleen, joten Antibesin museon johtaja tarjosi hänelle tiloja museosta. Kiitollisena tästä Picasso lahjoitti museolle suuren kokoelman töitään. Näitä emme nyt sitten päässeet tutkimaan. Ensi kerralla!
Picasso-pettymystä lievensi lounas vanhassa kaupungissa. Nizzaan palasimme junalla. Ajallisesti juna voitti bussin – varttitunnissa olimme jo Nizzan rautatieasemalla.
St. Tropez
Nizzasta kannattaa ehdottomasti mennä laivalla St. Tropeziin. Rannikko näyttää silloin toisenlaiset kasvonsa kuin juna- ja bussimatkoilla. Kahden ja puolen tunnin matkan aikana silmien ohi lipui uskomattomia huviloita ja palatseja. Oo-la-laa, kuinka lumoava sininen rannikko olikaan. Maisemista sain häkellyttävän ähkyn! Menopaluulipulla saimme tätä runsautta nauttia uudestaan!
St. Tropezin satama oli kansoitettu turisteilla ja reunustettu pastellinvärisillä taloilla. Satamassa keinui sekä loistokkaita huvijahteja että sieviä kalastusveneitä – toki eri laitureissa.
Satamakadun ravintolat vaikuttivat juuri sellaisilta, missä suihkuseurapiiriläisillä on tapana itseään ravita. Yhtä ylellisiltä näyttivät luksusputiikit, joihin asiakkaat yleisimmin pyrähtävät sataman miljoonajahdeiltaan.
Ai ai, yhdet punapohjaiset nilkkurit olisin niin mieluusti ostanut itselleni tuliaisiksi. Ymmärrän, että kolmentonnin sirojen korkkareiden korkotuotto olisi ollut minulle negatiivinen. Sijoitukseen olisi kuulunut myös hoipertelun riski.
Livahdimme vanhan kaupungin puolelle, La Ponchen holvikäytävän läpi. Täälläkin oli vanhoissa rakennuksissa kalliita putiikkeja ja hienostuneita hotelleja, mutta ihana tunnelma. Käväisimme kauppahallissa ja torilla, jossa boheeminoloisilla taiteilijoilla oli myynnissä ihan mitä vain! Ostin taulun. Miehen mielestä se esittää meitä.
La Ponche on vanha kalasatama ja sen rantaravintoloissa oli valinnan varaa meren elävistä. Päädyimme simpukoihin ja valkoviinin – tietysti!
Emme lähteneet etsimään filmitähtien suosimaa Plage de Pampelonnen uimarantaa vaan vietimme lounaan jälkeisen siestan pienen lahden poukamassa vanhan kaupungin puolella. Ehkä joskus voisimme sujahtaa tuolle kullanhohtoisen hiekan peittämälle rannalle ja leikkiä kosmopoliittia. Ehkäpä ei, sillä oppaan mukaan ”miellyttävin tapa päästä Pampelonneen on yksityisellä helikopterilla tai jahdilla”.
Cannes
Jotta monta Côte d’Azurin näyttäytymispaikkaa tulisi kolutuksi, lähdimme vielä Cannesiin päiväretkelle. Tämänkin matkan teimme meriteitse, sillä sää oli upea. Päiväretki oli riittävä, sillä Cannes on Midem-musiikkimessujen ja elokuvajuhlien ulkopuolella verkkainen kaupunki.
Alun perin Cannes oli ollut pieni hiljainen kalastajakylä, jonka löysi englantilainen lordi matkallaan Italiaan. Tästäpä lordille sukeutuikin pidempi oleskelu. Hän rakennutti sinne talon, johon palasi joka talvi loppuelämänsä ajan. Lordin perässä Cannesiin tuli englantilaisia aristokraatteja ja kaupunki alkoi kasvaa.
Cannesin La Croisette on rantakatu, jolla näyttää olevan sama funktio kuin Nizzan Promenade des Anglais’lla: sinne tullaan näyttäytymään. Rantakatu on rakenteeltaankin hyvin samanlainen kuin Nizzassa: toisella reunalla hienoja hotelleja, toisella uimaranta.
Palais des Festivals on elokuvajuhlien pitopaikka. Kävin posettamassa punaisella matolla. Oi, kuinka noloa! Seistä tönötin mukavilla ja reissussa rähjääntyneillä sandaaleilla portailla, joilla ehdottomasti pitäisi keikaroida niillä punapohjaisilla korkkareilla!
Elokuvateema kaiken kaikkiaan näkyi vahvasti kaupungissa.

Jos vielä olisi filmikameroita, tämä voisi olla minun.

Cameron Diaz on lopettanut näyttelemisen. Kävin kokeilemassa, josko sopisin tilalle.
Ennen lounasta kiersimme Marché Forville-kauppahallin läpi. Yrttien tuoksu oli huumaava, voimakkaimmin tunsin laventelin, basilikan ja rautayrtin (verbena). Joku niistä maistui vielä lounaassakin?
Matkalla takaisin tukikohtaamme Nizzaan, päätimme pitää pientä taukoa loistokkuudesta ennen kuin piipahtaisimme Monacossa ja Monte Carlossa – jo kolmannen kerran. Silloin voisi selvittää Grimaldin suvun taustoja. Mies haluaa perehtyä Monte Carlon Casinoon. Hänellä sitten on huumorintajua!
Seuraava päivä tuolla matkalla olikin patikointipäivä Nizzan kukkuloilla. Punapohjaisia korkkareita en siellä kaivannut!
Monacon tarinan taidan säästää kevätpuolelle kirjoitettavaksi, sillä syksy nostaa ajatuksiin myös toisenlaisia retkiä miehen matkassa. Joko voisin kirjoitella Keski-Euroopan joulutoreista?
Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi, nimimerkilläsi tai puumerkilläsi. Kommenttisi tulee suoraan minulle, sen jälkeen julkaisen halutessasi sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Arvostan kommenttiasi! 💕
Voi miten upeita kuvia, ihanaa viipyilyä, maisemia, värejä, hajuja, makuja…
Minulla tuosta kaupunkien vastapareista tuli mieleen varsin korni muisto työajoilta.
Elettiin loppusyksyn tuulisia, koleita ja pimeitä aikoja. Minun piti lähteä pikaisesti Ruotsin Helsingborgiin selvittämään reklamaatiota, joka liittyi johonkin tuotekehitysvaiheessa olleeseen asiaan.
Kurjan sään takia lentokone ei saanutkaan laskeutumislupaa Helsingborgiin, vaan sen oli pakko laskeutua Helsingöriin, Helsingborgin vastakaupunkiin kapean salmen toisella rannalla Tanskan puolella. Ei siinä mitään, helikopteri oli odottamassa kentällä minua ja paria iäkkäänpuoleista miestä valmiina lähtemään pikaisesti Ruotsiin. Lensimme rankkasateessa ja myrskyssä kohti Helsingborgia. En ainoastaan minä ollut kalpeana ja kauhusta jäykkänä, kun kopteria ravisteli myrsky, sade ja ilmakuopat. Vuoroin puiden oksistot, sähkölinjojen johdot ja niiden tolpat olivat pelottavan lähellä. Päätin silloin ettei minulla ikinä enää ole noin kiire – ainakaan valitusta hoitamaan. Helsingborg – Helsingör -vastakaupungit jäivät pysyvästi mieleen.
Ohhoh!😮 Melkoinen kokemus sinulla on ollut vastakaupungeista! Vauhdikas ja jännittävä kertomus, kaikkeen oletkin joutunut.
Enpä aiemmin tiennyt mitään vastakaupungeista, mutta nyt tiedän niitä olevan ainakin kaksi paria. 👍 Helikopterin kyydissä en ole ollut – enkä tule olemaankaan! 🤣
Miten nuo laventelitkin ovat paikan päällä paljon tuuheampia ja liilampia kuin omalla kotipihalla 😅 kiitos tästä ihanasta kuvagalleriasta ja matka-ajatusvirrasta. Aloin jo ihan oikeasti miettiä sitä linnahuoneen vuokrausta, mutta veikkaan päiväkohtaisen taksan olevan kuta kuinkin sama kuin haaveilemiesi korkkarien hinta. Tuo poseerauksesi elokuvatähtien keskellä on kyllä täysin luonnollinen! 😍 Ihanaa matkan odottelua ja toivotaan kunnon talvea Suomeen ennen sitä!
Kuvamuistot ovat ihania! Joskus vain ihmettelen, minne ne kaikki joutuvat, kun itse aikanaan liikahdan kuvailemaan ihan muita äärettömyyksiä. Siihen asti räpsin aina, kun on mahdollisuus. Minulla ei ole järkkäriä enää, iPhone on ainoa vaihtoehtoni. Ihailen äärettömästi oikeita valokuvaajia. Seurailen heitä myös instassa ihan sen vuoksi, että kuvat ovat huikeita!
Linnahuonehan on sinulle vain yksi vaihtoehto – muitakin on! 🙂 Talvea odotellaan – mennäänkö hiihtämään? 🎿