Repoveden kansallispuistossa monia vuosia sitten kaksi miestä lähti ylittämään suota pitkospuita pitkin. Suon vastarannalta heitä lähestyi värikäs ja äänekäs jono. Puolivälissä suota miehet suosiolla siirtyivät mättäille pitkospuiden viereen ja päästivät ryhmän ohitseen. Kunnioittaen he katselivat reippaiden naisten askellusta. Kuljin itse viimeisenä tuossa jonossa ja pääsin kuulemaan miehen hiljaisen kommentin kaverilleen: ”Tänään on luonnossa poikkeuksellinen soundi.” ”Ja suloinen tuoksu”, vastasi toinen.
Niinpä! Dorikset ovat poikkeuksellisia naisia ja tuoksuvat kiehtovalle patikoidessaankin. Olemme kulkeneet yhdessä jo niin kauan, etten ajoittain tahdo muistaa, milloin tämä päättymätön tarina on alkanut. Syntyajatus kimmahti aikoinaan esiin palatessani ystävän kanssa maratonmatkalta Ateenasta. Yhteinen harjoittelumme maratonia varten oli ollut niin hauskaa, että halusimme sitä jatkaa – ja jakaa iloa myös muiden ystävien kanssa. Pian oli riemujoukko koossa ja Doristen tarina sai alkunsa.
Doris on kreikkalaisessa mytologiassa merenneidon nimi ja J. Karjalaisen mytologiassa reissunaisen nimi. Jo vain, se nimi meille sopii!
Alkuvuosista kokoonpanomme on hieman muuttunut, mutta upea joukko on kasassa edelleen. Yhdeksän ystävystä – ja naisia kaikki!
Välillemme on syntynyt kunnioitettava tapa edistää toistemme hyvinvointia ja samalla pitää huolta itsestämme. Kerran viikossa on ilo lähteä yhdessä lenkille. Muutaman kerran vuodessa on ilo ja hauskuus lähteä pikku reissulle. Suomen kansallispuistoja olemme kohtuudella kolunneet, muutama retki on tehty kotimaata kauemmas.
Vuosien varrella kukin meistä on kokenut monenlaisia elämänmuutoksia. On tapahtunut ihania asioita, on tapahtunut ikäviä asioita, on ollut pieniä ja suuria kriisejä. Kaikessa myllerryksessä ja tohinassa tämä poikkeuksellinen naisjoukko on kaiken aikaa pysynyt yhdessä.
Doristen voima on sitkeys. Se nousee toisten tukemisesta ja kannustamisesta. Doris saa toisen Doriksen kokeilemaan uusia asioita. Kuinka monesti olemmekaan yllättäneet itsemme? Yhdelle on avantoon uskaltautuminen ollut saavutus, muutama on hämmästyksekseen juossut maratonin, yksi on uskaltautunut ylittämään riippusillan. Minä olen oppinut etsimään intoa ja halua liikkumiseen sisältäni. Motivaation puutteeseen meillä on motto: ”Jos ajattelet seuraavaa askelta liian kauan, joudut seisomaan yhdellä jalalla lopun elämääsi.”
Olen joskus jollain ylifiksulla kurssilla piirtänyt oman hyvinvointini lautasmallin. Se mukaili mallia, jonka ylifiksu tutkija oli laatinut. Tutkijan nimeä en kykene muistamaan. Dorikset täyttävät tuosta lautasestani monta lohkoa:
- leikkisyys,
- fyysinen tekeminen,
- hetkeen pysähtyminen ja
- yhteys toisiin ihmisiin ja luontoon
Täytyisikin piirtää päivitetty versio lautasesta, sillä jotkut silloisen lautasen osa-alueet eivät enää ole merkityksellisiä hyvinvoinnilleni. Ehkäpä teemme sen yhdessä Doristen kanssa seuraavalla reissulla!
Sanotaan, että ystävän tuntee siitä, että hänen kanssaan voi viettää aikaa myös hiljaa ja puhumatta. No juu, toki niinkin. Doristen kohdalla se on kuitenkin harvinaista. Kun yhteen päästään, se tuttu poikkeuksellinen soundi löytyy. Doristen lenkkisauna ei ole hiljentymistä varten!
Doristen peruspuuhaa on lenkkeily. Se on arjessa kätevää ja helposti yhdessä toteutettavissa. Vaihtelun vuoksi olemme vuosien mittaan kokeilleet monipuolisesti eri lajeja, mutta niistä ei ole tullut yhteistä harrastusta. Arkilenkit ovat olleet juoksua, sauvakävelyä, kävelyä, pyöräilyä ja talvella hiihtoa. Peruskauraa – ja niin terveellistä!
Vastustan helposti sohvan magneettista vetovoimaa, kun tiedän, että minua ilolla odotetaan!
Kokeilun vuoksi olemme mm. jooganneet, kirkkoveneilleet, keilailleet ja kuntonyrkkeilleet. Jousiammunta oli hilpeä kokemus. Alun haparoinnin jälkeen kuului jostain jo riemuhuuto: osuin tauluun! Ei haitannut yhtään, että se taulu oli viereisellä radalla. Osuma, mikä osuma!
Doristen vahvuutena sitkeyden lisäksi on samanlainen huumorintaju. Taidamme jakaa ymmärryksen siitä, mikä on hauskaa. Kaikenlaista meille sattuu ja tapahtuu, joten tilannekomiikka kukoistaa ja nauru raikuu. Olisi kohtalokasta, jos emme näkisi asioiden huvittavuutta samalla tavalla. Erilaisella huumorintajulla varustetun ihmisen kanssa voi kyllä tehdä työtä, mutta hänen kanssaan ei ole tolkullista viettää vapaa-aikaa. On se huumori niin vakava asia!
Kansallispuistoja bongailemme pikkuhiljaa
Suurin osa valloituksistamme sijaitsee Etelä-Suomessa. Ne seudut ovat tällä erää ajallisesti helpoiten tavoitettavissamme. Aikanaan saattaa löytyä aikaa matkata pohjoisemmille poluille. Yhdessä on taivallettu Nuuksiossa, Valkmusassa, Repovedellä, Liesjärvellä, Päijänteellä, Leivonmäellä, Petkeljärvellä ja Kolilla. Moni meistä on haravoinut useampiakin.

Leivonmäen kansallispuisto

Valkmusan kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto

Repoveden kansallispuisto

Nuuksion kansallispuisto

Petkeljärven kansallispuisto
Retkieväät
Matkoillamme syömme aina hyvin! Purkkiruokaa ja eineksiä ei Doristen lounas- ja illallispöydissä näy. Ainoat mutta ehdottomat poikkeukset ovat retkien nuotiomakkarat ja eväsleipien välissä olevat meetvurstit.
Kun ryhmässä on monenlaista osaajaa, kokonaisuus on aina upea. Jo kulinaaristen nautintojen etukäteissuunnittelu on innostavaa.
Ja näkisittepä meidät paikallisessa ruokamarketissa hankkimassa viikonlopun herkkutarvikkeita. Monta ostoskärryä liikkuu – ja kaikki eri suuntiin. Kullakin Doriksella on oma tehtävänsä: on hevi- ja aamupalavastaava, alkuruokavastaava, pääruokavastaava, jälkiruokavastaava, juomavastaava, retkieväsvastaava, saunajuomavastaava sekä servietti- ja kynttilävastaava – tietysti!

Arvostamme yhteisiä ruokahetkiä
Viikonloppu Liesjärven kansallispuistossa
Edellisestä kansallispuistokeikasta on jo lähes kaksi vuotta – syynä tietenkin korona. Vietimme tuolloin viikonlopun Liesjärven kansallispuistossa. Majapaikaksemme vuokrasimme Huvila Onnenrannan Lopen Pilpalasta. Pihapiirissä oli kolme mukavaa rakennusta, otimme haltuumme niistä kaksi.

Onnistunut majapaikan valinta

Katso tarkempia tietoja, reittiohjeita ja varsinaista karttaa tästä.
Liesjärvellä on useita merkittyjä reittejä. Niiltä olisi päässyt poikkeamaan myös laajaan Hämeen Ilvesreitistöön, mutta meitä kutsuivat Kyynäräharjun ja Pohjantikan kierrokset. Kyynäränharjun alkuun pääsimme näppärästi Kopinlahden pysäköintialueelta (ks. linkin kartta).
Useat Etelä-Suomen reitit kulkevat harju- ja järvimaisemissa, niin Liesjärvelläkin. Käytännöllisinä naisina totesimme, että on näppärämpää kulkea ylhäällä harjulla kuin alhaalla suolla. Harjumaisemassa kulkeminen on rauhoittavaa. Molemmilla puolilla aukeaa vesistö, laineiden liplatus ja joskus myös aaltojen kohina kuuluvat miellyttävinä, pian jo ajatukset seestyvät.
Toki suomaisematkin ovat Doriksille tuttuja. Erilaisilla pitkospuilla – tukevilla ja huterilla – olemme kulkeneet vuosien mittaan satoja kilometrejä. Suon tunnelma on jännittävä, tuoksu kiihkeän pistävä.
Reitin varrelta

Kyynäräharjun katkaisee puro, jonka yli ei tarvitse kahlata. Mikään ongelma tuo ei meille olisi ollut, mutta syksyllä arvostamme kulkemista kuivin jaloin.

Reunalla tuemme toisiamme.

Sallittu eines – aina niin maukas!

Evästelimme tyynen veden äärellä.

Kukapa tohtisi rikkoa järven pintaa?
Iltaa kohti

Saunan lämmittäjät vastuullisessa työssään – tauot ovat sallittuja.

Saunomisen jälkeinen sieluntila

Yhdessä valmistettu illallinen

Kukaan ei osaa kaikkea, yhdessä osaamme mitä vain!

Malja onnistuneelle Liesjärven retkelle
Hyvinvoinnin akut on jälleen ladattu. Kun lähden Doristen kanssa retkelle tai lenkille, saavutan omanlaiseni rentouden tilan. En suorita, vaan osaan olla ilman vaatimuksia – niin itsestäni kuin ulkoapäin tulevia. Tavoitteita Doriksilla toki on, mutta me muistamme kultaisen keskitien. Emme sitä liian leveäksi päästä, emmekä varsinkaan kulje sen väärää reunaa!
Seuraavana vuorossa on Teijon kansallispuisto. Jospa jo ensi syksynä?
Rakas Doris, haluaisitko muistella yhdessä taipaleemme huippuhetkiä! Kerro, mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Liittyykö se johonkin matkaamme vai ihan arkilenkkeihimme? Kommelluksia ei ole meiltä puuttunut, mikä erityisesti on jäänyt mieleesi? Mitä muuta haluaisit kertoa?
Hyvä lukijani, minkälaisia kokemuksia sinulla on yhdessä harrastamisesta? Mitä neuvoja antaisit Doriksille kansallispuistojen bongaamiseen?
Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi tai nimimerkillä. Kommenttisi tulee suoraan minulle, vasta sen jälkeen julkaisen sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Juuri nyt en keksi mitään lisättävää. Osuit upeasti ytimeen. Hienosta joukosta ja tekemisestä on kyse. 🥰
🙂 Kiitos, kirjoittele, kun lamppu syttyy! Aiheita kyllä löytyy, 😉
Mainio idea tuo, että jokaisella doriksella on oma vastuualue kaupassa. Itse inhoan kaupassa käymistä ja etenkin silloin, jos mukana on monta säätäjää. Tuolla tavalla homma hoituu ripeästi eikä kenellekään tule liikaa vastuuta.
Anne, tuo kaupassa hyöriminen on kehittynyt vuosien mittaan lähes taiteeksi! 😉 Hyvää siinä on sekin, että jokainen saa toteuttaa omia luovia taitojaan.
⁹Mukavaa kerrontaa. On ollut kiva olla mukana❣
Paula,
ihanaa, että tarinamme jatkuu ja jatkuu.. ❣️