Vietin viikonloppuna hauskoja hetkiä lukemalla vanhoja Ystävä-kirjojani. Kaverit kertoivat niissä, mikä on heidän lempiruokansa, urheilijaihanteensa, lemmikkieläimensä, lempivärinsä ja ties vaikka mitkä lempiasiat. Painoa ja pituuttakin udeltiin ja sitä, mitä elämässä inhoaa eniten. Syvälle luotaava oli kysymys ”Mitä toivot tulevaisuudelta?” Ihania vastauksia: Toivon, että saan koiran. Toivon pääseväni ylioppilaaksi. Toivon, että minusta tulee laulaja. Toivon, että pääsen ulkomaille. Toivon, että tulen aikuiseksi.
Eivät olleet mahdottomia toiveita mitkään, listan viimeinen on varmuudella jo toteutunut. Moni kirjoittaja on pudonnut pois elämästäni vuosikymmenten varrella, mutta vielä muistan heidät kaikki.
Minulla on onni omistaa vanhoja (lue: nuoria 😉) ystäviä, joiden kanssa olemme kulkeneet kauan. Alkuaan meitä yhdisti koulukaveruus, joka sitten sujuvasti muuttui kaveruudeksi ja ystävyydeksi. Muistutamme Enid Blytonin Viisikkoa muutamasta syystä:
- olemme kokeneet nuoruudessa melkoisia seikkailuja
- olemme erilaisia luonteiltamme, mutta kaikki olemme pirun uteliaita maailman suhteen
- olemme erittäin lahjakkaita ratkaisemaan mitä tahansa ongelmia
- tavatessamme syömme koko ajan
- ja meitähän on viisi
Emme ehdottomasti samaistu hallitusviisikkoon. Neuvoja olemme aina valmiit antamaan heille – yhteyttä voi ottaa esim. tämän blogin kautta.
Viisikko-sarjassa seikkailivat Pauli, Anne, Leo, Dick ja Tim, neuvokkaat ystävykset. Mekin olemme sellaisia aina olleet. Yksi meistä on ehdottoman horjumaton emansipationisti. Hän on nuoresta tytöstä lähtien päättänyt olla taloudellisesti riippumaton. Ja hän on. Kaiken lisäksi hänellä on meistä ihanin ja tarttuvin nauru!
Toinen on avarasydäminen ja vieraanvarainen pohdiskelija, aina pienen puolella ja topakka kettutyttö. Hänellä on aina aikaa ystävälle ja aina kamera esillä!
Kolmas meistä on uhrautuvainen ja ahkera nainen, varsinainen taistelija, joka ei anna periksi. Miten niin hennossa ihmisessä voi ollakaan niin paljon rautaa?
Neljäs viisikkolainen on viisas, ihana, huolellinen ja hillitty. Hän pudottaa meitä innokkaampia hehkuttelijoita silloin tällöin maan kamaralle lämpimällä sarkasmillaan. Hän puhuu meistä lempeästi nimellä Kanaset.
Viides on tohottaja, joka hyppää haasteeseen heti, kun vain vähän yllytetään. Aina ei kannattaisi!
Edelliset kuvaukset ovat äärimmäisen subjektiivisia ja ikiomia näkemyksiäni, joita voi oikoa, ken haluaa. Senkään jälkeen en muuta käsityksiäni. Pitää vielä tarkentaa, että kukaan meistä ei ole koira, mutta jokainen on vähintään yhtä rohkea kuin Viisikon Tim. Ja kaikki olemme tyttöjä, mikäli siitä vielä on epäselvyyttä.
Pitkä lapsuudesta asti jatkunut ystävyys tarkoittaa sitä, että meillä on yhteinen historia. Sen aikana on tapahtunut asioita, jotka vain me tiedämme. On monia asioita, jotka olemme kokeneet yhdessä ensimmäistä kertaa. Ekoja kertoja niin hyvässä kuin pahassa! Ei, nyt ei seuraa juonipaljastuksia. Tunnemme toistemme lapsuuden perheet, se on iso asia. Kun olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi, on syntynyt ymmärrys siitä, miksi toinen on sellainen kuin on. On paljon salaisuuksia, joita olemme jakaneet. Joissakin elämän kurveissa olemme olleet apuna toisillemme, monissa suorastaan turvana. Viisikko-ystävä totesi, että on levollista, kun voi ilman pelkoa jakaa vaikeitakin asioita. Luottamus pitää joka tilanteessa!
Aina yhteydenpito ei ole ollut lainkaan tiivistä. Varsinkaan kaikkien yhteinen tapaaminen ei ole ollut mahdollista, mutta pienemmässä kokoonpanossa olemme pitäneet säikeistä kiinni. Vanha totuus pitää paikkansa: kun pitkän tauon jälkeen taas kohtaamme, jatkamme siitä, mihin jäimme. Aivan kuin vuosia tai jopa vuosikymmeniä ei olisi ollenkaan välissä. Lapsuudenystävien kanssa taantuu joskus totaalisesti. Silloin nauretaan yhdessä vedet silmissä jotain maailman typerintä juttua.
Tapaamme Viisikon kanssa täydellä kokoonpanolla pari kertaa vuodessa. Arvostamme hyvää ruokaa, se kuuluu jokaiseen kohtaamiseemme tavalla tai toisella. Mikä tahansa taide kiinnostaa meitä. Olemme kuluttaneet teattereiden penkkejä, maleksineet taidenäyttelyissä ja heiluneet konserteissa. Lähettelemme toisillemme kirjavinkkejä ja viime aikoina myös kiinnostavia striimausesityksiä. Virtuaalilaseilla kävimme kerran Marsissa – vai oliko se Kuu?
Kesäisin perinteenämme on tavata mökillä Ristiinassa. Anteeksi vain häiriöstä rantojen luontokappaleet, emme kykene nauttimaan hiljaisuudesta kuin hetkittäin. Meillä on paljon puhuttavaa ja naurettavaa. Viimeksi herättelimme henkiin entisen luokkakaverimme. Huhut kertoivat hänen kuolleen, joten riemu repesi, kun oletetun vainajan sisar puhelimessa kumosi huhupuheen. Voi meitä suloisia myrkynkeittäjiä!
Lapsuus- ja kouluajan kaverien lisäksi minulla (ja sinulla) on ollut ja on elämän aikana monenlaisia muitakin ystäviä. Kaikkia olen tarvinnut ja tarvitsen. Opiskeluaikana syntyneet ystävyydet monesti jäävät taakse, kun siirrytään työelämään ja ruuhkavuosiin. Olen saanut pitää lähellä yhden opiskeluajan ystävän, kiitos siitä! Muutama on palannut elämääni somen kautta!
Aikuisena solmitut ystävyydet lähtevät eri pohjalta kuin lapsuudessa. Mennyt elämä ei ole ratkaisevaa vaan se, millaisia olemme nyt. En ajattele, että ystävien tulisi olla samankaltaisia. Ystävyyteen riittää yksikin yhdistävä asia, jonka kautta suhde voi syventyä tuttavuudesta ystävyydeksi. Minulle on syntynyt verrattomia ystävyyssuhteita liikunnan kautta. Myös mutkan eli toisen ystävän kautta olen saanut ystäviä, joiden kanssa jaan monia tärkeitä asioita. Samppanjasiskoista ja Doriksista olenkin kirjoittanut täällä aiemmin.
Työtoveruuskin voi olla ystävyyttä. Minä olen kokenut sen yhteen hiileen puhaltamisena. Ja silloin kun tätä ei tapahdu, voin sanoa, että ei ole kivaa!
Vältä ystävystymästä ilkeän ihmisen kanssa, mutta älä tee hänestä vihollistasi.
Kiinalainen sananlasku
Sukupolvien välinen ystävyys on antoisaa. Minulla ei heitä tällä hetkellä ole. Arvelen, että iäkkäät ja elämää kokeneet ystävät avaavat silmiä ja saavat suhtautumaan elämään lempeämmin. Äiti, näin sinä juuri minulle teet, vaikka et olekaan ystäväni. No juu, jos äitiystäviä on olemassa, sinä olet sellainen.
Jotkut epäilevät, että sukulaisuus ei ole paras lähtökohta ystävyydelle. En ajattele näin. Se on näet niin, että sukulaisetkin ovat ihmisiä. Kaikkien ihmisten kanssa ei voi kaveerata, sama koske sukua. Minulla on sukulaisystäviä (harvemmat omasta ikäluokastani), ihania nuoria, jotka hämmästyttävät, uuvuttavat ja virkistävät minua – ja jotka toivottavasti pysyvät ystävinä tämänkin luettuaan. Ikiomia eläinystäviä minulla ei ole, mutta tiedän ja näen, miten täydellisiä ystäviä ne voivatkaan olla. Monen mielestä parhaita, ainoita ja aitoja. Joitakin saan välillä lainaksi! Eilenkin.
Myös mies täyttää monet ystävälle asettamani kriteerit. Hän on luotettava, huumorintajuinen (tämä ei ole hänen tinder-profiilistaan), ymmärtää suuren osan aivoituksistani (ei todellakaan kaikkea), tahtoo minulle hyvää, on armollinen, ruokkii minut eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Hän on ystäväni, mutta ei samanlainen kuin muut. Miesystävä. 😊
En halua laittaa arvojärjestykseen mitään ihmissuhteitani. Toki on niin, että facebook-kaverini eivät ole sydänystäviäni – paitsi, että moni on! 😊 Tarvitsen monenlaisia ystäviä tai ylipäätänsä monenlaisia sosiaalisia suhteita. Onko tässä hyötynäkökulma? Saattaa olla, mutta ajattelen myös, että ystävyys on sekä vastavuoroista että vapaaehtoista.
Nyt kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanois vaikka näin:
jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.
Tove Jansson
Tätäkö Viisikko-ystäväni tarkoitti, kun kirjoitti minulle, että pitää nähdä hieman vaivaa, jotta ystävät pysyvät myös jatkossa? Hän muistutti, että ystävyys ei ole itsestään selvyys eikä se toimi ilman jokaisen omaa panosta. Totta tämäkin. Minä haluan (ja tiedän, että sinäkin haluat) ystävälle hyvää. Ja onhan ystävyys taitolaji. Ystävyystekoja voi harjoitella ja taidoissa voi todellakin kehittyä.
Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi
Ystävyys voi säröillä. Joskus voin etääntyä – tai sinä voit etääntyä. Elämässä tapahtuu jotakin muutosta, tulee eteen vaikeita asioita, kuorma kasvaa eikä tunnu olevan voimaa tai motivaatiota pitää ystävään yhteyttä. Kunpa muistaisin (kunpa muistaisit) silloin tämän viisauden: Toisen kuunteleminen on erityisen tärkeää silloin, kun mitään ei kuulu. Kysy ihmeessä, mitä minulle (sinulle) kuuluu ja miten voin (voit)!
Vanha ystävä on paras peili.
Espanjalainen sananlasku
En ole niin idealisti ja naiivi, ettenkö ymmärtäisi, että joskus vain käy jotakin lopullista. Ihminen muuttuu, ystävyys voi oikeasti päättyä. Syitä on monia, tilanteet ovat surullisia – ehkä myös katkeria. Tämäpä onkin sitten jo toisen jutun aihe!
Ystävä ystävän pettää, vihamies ei milloinkaan.
Suomalainen sananlasku
Voi joutua itkemään vähän, jos on antanut kesyttää itsensä.
Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi
Toisen jutun aihe on myös se, että liian moni ihminen on vailla yhtäkään ystävää. Olen varma, että yksi syrjäytymisen syy on yksinäisyys. Tällä en tarkoita omaehtoista yksinoloa. Jokainen kaipaa ajoittain omaa rauhaa. Joskus mietin, että olen introvertimpi kuin luulenkaan, sillä nautin suunnattomasti myös yksinolosta ja riippumattomuudesta. Tästä huolimatta tarvitsen ystäviäni. Jokainen tarvitsee. Yksinäisyydestä kärsivien avuksi on perustettu erilaisia ystäväpalveluja. Epäillä sopii, tavoittavatko ne kaikkia. Tätä täytyy pohtia lisää.
Tässä lopussa sietää kiittää Viisikkoa ja kaikkia ystäviäni, olipa kiva ajatella teitä!
Olen taas tavannut tuttuja
niin että en saa unta,
kuuntelen sateen käyntejä ikkunalaudalla,
tyynyä puristan kuin
hyvää ystävää.
Risto Rasa
PS. Jos sinulla on taipumusta filosofointiin, olet ystävyyden äärellä. Filosofia tulee antiikin kreikan sanoista filia = ystävyys tai rakastaminen ja sofia = viisaus.
PS2. Kahden ystävyys riippuu yhden kärsivällisyydestä. (intialainen sanalasku)
Haluatko kertoa, mitä ystävyys sinulle merkitsee? Jos olisin narsisti, kysyisin, mitä minun ystävyyteni sinulle merkitsee. 😊 Niitä ajatuksia voisin tallettaa jälkipolvilleni muistotilaisuuttani varten. Heillä olisi valmista materiaalia vainajan kehumiseen – edellyttäen että mietteesi ovat positiivisia! 😉
Miten pidät ystävyyssuhteitasi yllä?
Aiheuttaako yhteydenpito paineita?
Koetko huonoa omaatuntoa, jos et pidä yhteyttä?
Olenko liian utelias ystävä? 😊
Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi, nimimerkilläsi tai puumerkilläsi. Kommenttisi tulee suoraan minulle, sen jälkeen julkaisen halutessasi sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Kivasti ja lämmöllä kirjoitat ystävistä ja ystävyydestä 😊 Näitä kirjoituksia on helppo lukea ja niihin on helppo samaistua.
Kiitos ystävyydestäsi 💖
Kiitos Kati! ❤ Monista asioista ajattelemme samalla tavalla. Seuraavaa tapaamista on jo kiva odotella!😊
Kirjoittaminen tekee minulle hyvää, sille pitäisi järjestää enemmän aikaa. Muutama teema pyörii mielessä, mutta ne ovat sen verran raskaita, ettei niitä tällaisina aurinkoisina päivinä voi työstää. 😎
Sinullakin on monia asioita, joista saat mielihyvää! 🥰
Puhut kauniisti ja viisaasti ystävyydestä. On hieno asia kuulua ystäväpiiriisi. Miesystävästä kertomasi täyttää kaikki rakkauden tunnusmerkit. 💖
Kiitos Riitta kauniista sanoistasi! ❤ On ilo, että olet ystäväni. Mies ilahtui sanoistasi myös. 🙂
Ja kiitos eilisestä samppanjasiskojen illasta, samppanja-analyysista ja oopperavalistuksesta.
Taidanpa kirjoittaa niistä tarkemmin, kun ehdin näiltä puutarhatöiltäni. 🥕🧅
Ihanaa loppuviikkoa sinulle!
Tämä oli mukavaa luettavaa. Samaistun monin kohdin, vaikka minulla ei ole enää jäljellä mitään viisikkoa eikä oikeastaan ole koskaan ollutkaan. Kaikkia lapsuudenystäväni yhdistää ainoastaan se asia, että he ovat minun ystäviäni 😀 eivät siis toistensa, vaikka samassa kaupungissa asuimmekin. Olen todella kiitollinen, että olen edelleen neljän kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti tekemisissä. Eli hetkonen, meitä taitaa sittenkin olla viisikko, toisitamme erillään. Mutta polttareissani kokoonnuimme, häissä toki myös. Kauimpana asuva lensi Afrikasta asti. Tuntuu hienolta, että tosiaan tuntee jokaisen lapsuudenperheen ja syvimmät murheet. Kaikkien kanssa en välttämättä ystävystyisi tyhjästä enää tässä iässä. Yhden kanssa erityisesti yhteinen historia on se liima, joka edelleen pitää meidät ystävinä. Ja siihen tukeudun silloinkin, kun vähän ärsyttää.
Tuo kiinalainen sananlasku on erittäin osuva. Ei pidä kantaa kaunaa eikä hankkia itselleen vihollisia. Ihminen voi olla toiselle ihminen, vaikkei haluaisi hänen kanssaan ystävyyttä.
Mummuni kutsui miestäni kaveriksi, kun ei raukka oppinut koskaan hänen vaikeaa nimeään. Joulukirjekuorissakin saattoi lukea Kaveri 😀 mutta sehän on myös usein vanhojen ihmisten nimitys sydänystävästä, joka on vähän enemmän kuin platoninen ystävä, jos mennään antiikin filosofoinnin pariin 😀 on aina yhtä hienoa, kun ihmiset kehuvat kumppaniaan. Useammin miltei kuulee päinvastaista. Sydänystävyys on harvojen herkku, josta totisesti kannattaa pitää kiinni. Ja ystävyys vaatii tekoja, myös sanoja ja kiinnostusta toiseen. Muuten ystävyys kuivuu pois tai vähintäänkin jää taka-alalle muiden asioiden täyttäessä elämän. Näin voi toki käydä muutenkin, mutta hyvän ystävän kanssa tuntuu aina siltä, että vuosien erostakin riippumatta voi puhua mistä vaan. Aivan kuin olisi eilen nähty.
Ja kyllä minä pidän sinua ystävänäni, älykkäänä someystävänäni ja mentorinani, jolla on kanssani monia yhdistäviä mielenkiinnon kohteita ❤️ kiitos kun olet!
Kiitos Sinulle ajatuksistasi ja kauniista sanoistasi!💕 Monella tavalla ystävyyksiä syntyy. Somea on kautta aikain (vai onko sitä edes niin kauan ollut?) tässä asiassa vähätelty. Sen kautta syntyneitä suhteita on pidetty epäaitoina ja pinnallisina, mutta kuinkas nyt suu pannaan, kun somekulttuuri on vakiintunut erityisesti nuorten keskuudessa. Somen kautta moni löytää ystävän, jolla on samanlaiset intressin kohteet kuin itsellä. He eivät ehkä koskaan kasvokkain olisi kohdanneet. Toisaalta tässä piilee suuri riski, sillä somehuijaritkin ovat lisääntyneet tämän kulttuurin vakiintumisen myötä. Olkaa tarkkana niin nuoret kuin keski-ikäiset – ikäihmisistä puhumattakaan! 😮
Totta, että meillä on kanssasi monia samoja mielenkiinnon kohteita! Yksi niistä on kirjoittaminen. Sinulla se on enemmän tavoitteellista kuin minulla, mutta yhtä kaikki. Kirjoittaminen tekee hyvää. Maailmassa on niin monta innostavaa aihetta, josta haluaisi kirjoittaa, mutta ei siihen yhden ihmisen aika riitä. Ja maailmassa on monta muutakin innostavaa asiaa, joita haluaisi tehdä ja joihin haluaisi paneutua, mutta ei niihinkään kaikkiin aika riitä. Täytyy priorisoida! Sinä olet tekemässä hienon priorisoinnin kirjoittamisen suhteen! Malja sille – niin samppanjahan meitä myös yhdistää! 🍾🥂🍾