Málaga on viehättävä andalusialainen kaupunki, jonne liian harva turisti jää. Suurin osa Málagan kansainväliselle lentokentälle laskeutuneista lomalaisista jatkaa matkaansa Aurinkorannikon rantalomakohteisiin: lännessä mm. Torremolinokseen, Fuengirolaan, Marbellaan, Esteponaan ja idässä Nerjaan tai Almeriaan. Hienoja ja aurinkoisia kohteita kaikki, mutta Málagasta löytyy raikasta espanjalaisuutta, mielenkiintoista historiaa, tasokkaita museoita, kauniita puistoja, erinomaisia ravintoloita ja toki tietysti pitkiä rantabulevardeja ja pehmeitä hiekkarantoja.

Edellisen kerran vierailimme Málagassa kolme vuotta sitten. Viihdyimme. Siksi palasimme.

Aiemman loman kokemuksista voit halutessasi lukea täältä.

     

     

 

Puistojen eläväinen rauha

Málagan keskustassa on useita kauniita ja suuria puistoja. Hotellimme parvekkeelta otetuissa kuvissa näkyy, kuinka laajoja viheralueita kaupungissa on. Näissä puistoissa on miellyttävä oleskella mihin aikaan vuodesta tahansa. Marraskuussa puistot olivat hiljaisempia. Näytti siltä, että puistojen kunnostamiseen oli hyvä työrauha, uusia lajeja istutettiin, suihkulähteitä puhdistettiin ja penkkejä huollettiin.

     

Suurin ja pisin puistoalueista on meren läheisyydessä sijaitseva Parque de Málaga, jonka läpi kuljimme lähes päivittäin. Kukkaloisto oli näin syksyllä vähäisempi, mutta vihreän eri sävyt valtavissa puissa toivat levollisen tunnelman. Hauskalla Kanarianmännyllä (Pineus Canariensis) on parikymmensenttiset neulaset ja itse puu voi kasvaa satoja vuosia vanhaksi ja jopa 60 metrin mittaan. Luonnonmukaisena tämä mänty kasvaa Kanariansaarilla, mutta Málagan rannikkoilmastoon tuotuna se näyttää pärjäävän oikein hyvin.

     

Puistoistakin voi saada hienoja luontokokemuksia, ne ovat kaupunkilaisten lähiluontoa. Vaikka puistot ovat hoidettuja, niissä on monenlaista luontoa, puita, pensaita, kukkia, hämähäkkejä ja muita öttiäisiä sekä tietysti lintuja. Málagan puistoja ei ole peitetty suurilla nurmialueilla vaan monimuotoisilla ja vehreillä aluskasvillisuuksilla. Oma peikonlehteni kotona on pikkuriikkinen verrattuna Málagan muhkeisiin monsteroihin.  Pidin mehevästä ja maanläheisestä tuoksusta.

     

Huimat Puerto Ricon kuninkaalliset palmut (Roystonea Borinquena) olivat uljaita ja järisyttävän kookkaita. Kesällä emme ole Málagassa vierailleet, mutta uskon, että puistojen tuoksut ovat huumaavat, kun puut ja pensaat ovat täydessä kukassaan. Nyt monet kukinnot varisivat hiljalleen peittämään maata.

     

 

Puiston polkujen varrella oli paikallisten merkkihenkilöiden patsaiden lisäksi kauniita nymfien suihkulähteitä, jotka varmasti kesäkuumalla tuovat ihanaa vilvoitusta. Papukaijojen tirskuttelu ja elämöinti ei häirinnyt – päinvastoin. Niiden touhuja oli hauska katsella, jos vain onnistui niitä näkemään. Vihreä väri on Málagan papukaijalle näppärä suojaväri, vain meteli paljasti niiden olemassaolon. Edelliseen Málagan matkakertomukseen kirjoittelin näistä – ajoittain hankalistakin sirkuttajista enemmänkin. Lukuisilla penkeillä istui vanhempaa väkeä levähtämässä ja tarinoimassa. Aika mukavaa elämää!

     

Äänekkäät oppilasryhmät valtasivat päivittäin puistot ja historialliset kohteet. Matkalla Teatro Romanon raunioille, kuljimme hetken pienten koululaisten rinnalla. Teatro Romano on ainoa näkyvä jäänne antiikin ajan kaupungista ja tätä ihmettä tietysti lapsille haluttiin näyttää. Pedagogiset ratkaisut olivat mainiot. Matkan varrella muurien varjoista tai puiden takaa ilmestyi lasten eteen antiikin ajan hahmoja, jotka pysäyttivät lapset. Käynnistyi äänekäs ja eloisa esitys antiikin ajan ihmisten elämästä. Vaikuttavin hahmo oli roomalainen sotilas, jonka nahkahaarniska, kypärä, kilpi ja miekka kiinnostivat lapsia. Espanjan kielen taitoni on olematon, opetuksen tarkempi sisältö jäi epäselväksi, mutta kovin elävää opetusta saimme seurata.

     

Picasson synnyinkodissa

Edellisellä Málagan vierailulla kävimme Museo Picassossa, jonka huikeat kokoelmat tekivät suuren vaikutuksen. Tällä kertaa kuitenkin ohitimme museon edustalla luikertelevan pitkän ihmisjonon ja kävelimme muutaman korttelin verran pohjoiseen Plaza de la Mercedin aukiolle. Aukion laidalla, numerossa 15 sijaitsee kaunis talo, jossa Pablo Picasso syntyi v. 1881. Talo on nykyisin kotimuseo.

 

Museo Casa Natal Picasso on asettunut kahteen ensimmäiseen kerrokseen. Alakerrassa on pienimuotoisia näyttelyitä ja toisessa kerroksessa asuinhuoneet. Asunto oli perheen koti Pablon elämän ensimmäiset kymmenen vuotta.

Kun Picassosta puhutaan, muistan hänelle kasteessa annetun komean nimirimpsun, joka on aina kaivettava uudelleen esiin:

Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso.

Siinä kalpenevat meidän Ville Petterit, Janne Olavit, Oona Annelit ja Neea Madeleinet.

Pablon tytär Maya Ruiz-Picasso on kirjoittanut, että isänsä kertoi tuhannesti tarinaa omasta syntymähetkestään, joka oli ollut erittäin vaikea: ”Koska näytin elottomalta, minut nostettiin keittiön pöydälle. Setäni Salvador oli paikalla, hänellä kärysi sikari sormiensa välissä. Se pelasti minut. Sikarin savu kutitti sieraimiani ja aloin yskiä.”

Picasson perhe ja palvelustyttö asuivat toisen kerroksen valoisissa huoneissa. Heti sisääntulossa vastassamme oli kuva Pablosta ja häntä kolme vuotta nuoremmasta sisaresta Lolasta. Lola Maria de los Dolores oli nuoruudessa usein veljensä mallina. Pablolla oli myös toinen sisko Conchita Maria de la Concepción. Hän kuoli perheen järkytykseksi kurkkumätään seitsemänvuotiaana vuonna 1895. Tuolloin perhe asui jo Coruñassa, jonne pikkusisko haudattiin. Tämän jälkeen perhe muutti Barcelonaan.

 

Málagan kodin olohuoneesta oli näkymät kauniille Plaza de la Mercedin aukiolle. Pöydällä oli piirustushiiliä kotelossaan ja paksuja nippuja luonnoksia, suurin osa ehkä isä José Ruizin? Pablon taiteellinen lahjakkuus tosin havaittiin jo varhaislapsuudessa, mutta arvattavasti tässä kodissa isä José oli varsinainen taiteilija. Hänen työhuoneensa oli olohuoneen vieressä.

     

     

 

Sohvapöydälle oli avattu Espanjan kartta, jonka ikä ja alkuperä jäi arvoitukseksi. Tutkin karttaa ja etsin Málagan ja sitä ympäröivät alueet. Jäin ihmettelemään suurilla kirjaimilla merkittyä aluetta PENIBETIC. Mikä se on? Onko se maakunta? Ei voi olla, sillä Málaga sijaitsee Andalusian maakunnassa. Jälkeenpäin olen viisastunut. Karttaan oli merkitty Penibaetic-vuoristo, joka kulkee Andalusian etelärannikkoa pitkin. Enpä tuota(kaan) ole aiemmin tiennyt.

 

Museon alakerrassa oli mielenkiintoisia nuoren katutaiteilijan teoksia. Julio Anaya Cabanding (s.1987) luo taidetta kaupunkimaisemaan. Teoksia voi nähdä yllättävissä julkisissa paikoissa, kaduilla, ostoksilla ja työmatkoilla. Hän maalaa mm. pahville, puulle, kiville tai kivimuureille tarkkoja ja helposti tunnistettavia kopioita kuuluisista maalauksista.

Cabanding on syntynyt Málagassa, joten Picasson työt ovat hänelle tuttuja. Pysähdyin pitkäksi toviksi ihmettelemään aaltopahville maalattu teosta Picasson kuuluisasta Avignonin naisista. Maalaus esittää viittä alastonta naista.

     

 

Alkuperäisen Avignonin naiset Picasso maalasi vuonna 1907 ja mullisti koko sen aikaisen taiteen.  Picasso esitti kohteet samanaikaisesti useasta tarkastelupisteestä ja raivasi tietä uudelle tyylisuunnalle, kubismille.

Toiset ovat nähneet, mitä on, ja kysyneet miksi. Minä olen nähnyt, mitä voisi olla, ja kysynyt, miksi ei.”
– Pablo Picasso

               

Pablo Picasso maalasi paljon kyyhkysiä. Liekö isän vaikutusta?

 

 

Museokierroksen jälkeen levähdimme hetken lämpimällä Plaza de la Mercedin aukiolla, jossa pieni Pablo-poika oli kavereidensa kanssa leikkinyt. Istuimme Picasson patsaan vierellä sileällä marmoripenkillä. Museossa luin nostalgisen tarinan ajalta, jolloin Picasso oli jo kauan asunut Ranskassa: Vuonna 1957 joukko nuoria málagalaisia ​​taidemaalareita oli matkustanut tapaamaan 76-vuotiasta Picassoa hänen kotiinsa Cannesiin. Vastaanotto oli liikuttava ja lämmin. Picasso kysyi: ”Ovatko marmoripenkit ja mukulakivet vielä olemassa?… Kuinka monta kertaa olenkaan raapinut polviani yrittäessäni hypätä niiden yli!”

 

Kulkusalla meren rannoilla

Matkaamme kaupunkikohteissa pidemmätkin etapit aina jalkaisin. Syy ei ole pelkästään ekologisuudessa ja edullisuudessa. Kävellen voi havainnoida ympäristöä läheltä, huomata yksityiskohtia, kohdata vastaantulijoita ja keskittyä näkemäänsä kaikin aistein. Kaiken tämän lisäksi saamme bonuksena (lähes) vaivattomasti pidettyä kuntoamme yllä. Kävely on aliarvostettu liikuntalaji!

      

 

Málagan kaupunki vaikuttaa kaiken kaikkiaan olevan varsin esteetön. Jopa kaunis vanha kaupunki, Centro historico olisi ollut saavutettavissa vaikka pyörätuolilla. Vilkas satama-alue ja leppoisat rantabulevardit olivat tällä matkalla suosikkejamme. Kävelimme pitkin rantoja pitkälle useana päivänä. Kauneimmat rantareitit löytyvät kulkiessa Málagan keskustasta itään.

      

Kohteena Pedregalejon kylä

Muutaman tihkusateisen päivän jälkeen kauniina ja kirkkaana aamuna tutkimme karttaa ja etsimme sopivaa patikointi- ja lounaskohdetta. Pedregalejo vaikutti kiinnostavalta, matkaa näytti olevan kuutisen kilometriä. Sieltä jaksaisimme hyvin taapertaa takaisinkin.

Laskeuduimme hotellilta alas satamaan eloisalle rantakadulle. Sen valkoisena hohtava katos tallentuu lähes jokaisen Málagassa kävijän kameraan. Tällä osuudella viihtyvät myös katusoittajat, joiden musisointia jäimme hetkeksi kuuntelemaan. Miehellä on aina tätä varten taskussa varattuna isompia kolikoita. Ne kilahtivat tällä reissulla mm. taitavalle kitaristille, upeasti laulavalle trubaduurille sekä kahdelle nuorelle sellistille.

     

 

Satama-alueen jälkeen taivalsimme rantabulevardia pitkin itään ja ohitimme aluksi kilometrin pituisen La Caletan (”pieni poukama”) uimarannan. 1800-luvun porvaristo valitsi La Caletan asuinalueekseen ja rakennutti sinne huviloita ja kartanoita. Hupaisaa on, että huvilat on rakennettu selkä rannalle päin. Siihen aikaan meri-ilmaa ja meren läheisyyttä ei pidetty terveellisenä.

 

Seuraavaksi pysähdyimme La Torrecillan rannan äärelle. Tämän kuntosalin sijainti oli houkuttava, polkiessa sai ihastella upeaa merimaisemaa. Meillä kotona ulkoliikuntasalin näkymät ovat joko kohti jäähallia tai verkkoaidattuja jalkapallokenttiä. Tietty olen siihenkin tyytyväinen – kuha on!

       

Grillattujen sardiinivartaiden (espetos) tuoksu hiipi nenään, kun lähestyimme kohdetta. Pedregalejo on osa kalastajakyläaluetta ja sen rantakadun varrella on lukuisia rantaravintoloita (chiringuitoja). Lähes jokaisen ravintolan kohdalla rannalla oli pienestä veneestä rakennettu grilli, jossa paahdettiin sardiinien lisäksi muita kaloja ja äyriäisiä. Ohitimme hauskoja värikkäitä taloja, olisin halunnut koputella oviin.

       

Me päädyimme lounastamaan El Cabra Ovidio Playaan, koska se on erityisen tunnettu tuoreista kala- ja äyriäisruoistaan. Aina, kun on mahdollisuus syödä tuoretta grillattua mustekalaa, valinta ei ole mikään muu! Emme pettyneet!

       

 

Vietimme kalastajakylässä tovin vielä lounaan jälkeen ennen kuin lähdimme taapertamaan paluumatkalle. Ranta oli rauhallinen, meitä matkailijan oloisia ei muita näkynyt. Meri huokaili hiljaa, aurinko lämmitti. Palmunlehvien välistä siivilöityneet säteet olivat lempeät, kuumin kausi oli ohi.

 

         

”La Manquita” – yksikätinen nainen

Jos haluat kävellä Málagan katedraalin ympäri, saat kulkea melkoisen kierroksen, useita satoja metrejä. Virallinen sisäänkäynti on Calle Santa Maria -kadun puolella. Tätä barokkikirkkoa alettiin rakentaa 1500-luvulla moskeijan tilalle sen jälkeen, kun maurilaisten valta oli nujerrettu. Voittajalla taisi olla katedraalin koolle liian suuret tavoitteet, koska yli 200 vuoden uurastamisen jälkeen rahat loppuivat. Sisätilat valmistuivat upeiksi, mutta toinen torneista jäi torsoksi. Tästä syystä kirkko on saanut lempinimen La Manquita, yksikätinen nainen.

       

Oikeasti kirkko on nimeltään Santa Iglesia Catedral Basílica de la Encarnación, lyhyemmin Catedral de la Encarnación de Málaga. Inkarnaatio-sanan merkitystä piti vähän aikaa miettiä. ”Lihaksi tuleminen”, sitähän se konkreettisesti tarkoittaa. Tarkempi teologinen analyysi olisi ollut tarpeen, mutta eiköhän kyse ole kristinuskon mukaan siitä, että Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa. Vai joko se tapahtui Marian kohdalla, kun hän sikisi Pyhästä Hengestä? Näitä mietin, kun istuimme hulppean katedraalin penkillä ja katselimme ylös korkeuksiin. Kirkko on sisätiloiltaan 40 metriä korkea.

         

Saattaa olla, että tässä kirkossa olen nähnyt elämäni mahtavimmat urut. Sääli, että niiden sointia en päässyt kuulemaan, pillejä on kuulemma 4000.

        

Huvituksia satamassa

Sataman suuri, vilkas ja avoin virkistysalue on nimeltään Muelle Uno. Siellä viihdytimme itseämme parina päivänä kuljeksimalla pitkin palmujen reunustamaa rantakatua. Elävää musiikkia, katumarkkinoita, tapasbaareja, ravintoloita, kahviloita ja puoteja oli kaikkeen tarpeeseen ja tarpeettomaan. Kahviloissa ja ravintoloissa istujille oli tarjolla näkymä Málagan lahdelle.

     

Muutama vuosi sitten Muelle Unoon avattiin superjahtien ja luksusalusten venesatama, jossa nytkin oli kiinnittyneinä aluksia, joiden kiiltävät kyljet kimaltelivat auringonpaisteessa. Monacolaista glamouria Málagan rannoilla.

Katselimme erään luksusjahdin kannella ahkeroivia työntekijöitä. Olen aina ajatellut, että jokainen työ on arvokasta, tarpeellista ja merkityksellistä ja että on kiva tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Haastoin itseäni pohtimaan asiaa tarkemmin, kun näin ihmisen keikkuvan valjaissa häikäisevän valkoisen aluksen kyljessä. Hän kiillotti jo ennestään peilikirkasta jahdin kylkeä. Ehkäpä johonkin kohtaan oli jäänyt tahra, joka jostakin suunnalta katsottuna häiritsi katsojaa, matkustajaa, jahdin omistajaa? Siinäkö työn merkityksellisyys?

No, mikäpä minä olen ulkopuolisena arvioimaan tätäkään asiaa, kun en tiedä taustasta yhtään mitään. Sitä paitsi joskus riittää motivaatioksi se, että työstä saa palkan. Sentään kiillottajalla oli valjaat ja kypärä, työturvallisuudesta oli huolehdittu!

     

 

Málagan makuja

Koska kiihkein matkailusesonki oli ohi, pääsimme hyvin helposti syömään mihin tahansa valitsemaamme ravintolaan. Espanjalaisen keittiön tarjontaa nautiskelimme pääosin lounailla: tapaksia, merellisiä salaatteja, juustoja ja iberian kinkkua. Illallismenumme löytyi yleensä muista ruokakulttuureista.

     

     

Ei ole synti syödä Espanjassa italialaista ruokaa. Mies on noheva löytämään hyviä arvosteluja saaneita ravintoloita. Tälläkin kertaa putkahti esiin pari täysosumaa. Toinen oli nimenomaan italialainen ravintola Divinno hieman etäämpänä Muelle Unon hulinasta.

Palasimme sinne uudelleen viimeisenä iltana, koska grillattu meribassi kasvisten kera ja grillattu mustekala paahdettujen nuudeleiden ja hedelmämajoneesin kanssa jäivät pyörimään makuhermoihin. Toisellakin kertaa söimme meren eläviä, mutta tällä kertaa jälkiruuat tulivat uniinkin. Vai mitä mieltä olet kylmästä valkosuklaakeitosta punaisilla marjoilla ja tummasuklaakermasta appelsiinimarmeladilla?

Delizioso sanoo italialainen, sabroso nyökkää espanjalainen. Viineissä halusimme suosia espanjalaisia aromeja.

     

Näkymiä ja tunnelmia

Kun nostaa katseen ylös, voi nähdä kaunista, odottamatonta, tuttua tai hupaisaa.

 

    

     

     

Kiitos Málaga!

… ja minä lähden. Mutta linnut jäävät ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu
ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita,
ja kellotornin kellot kaikaavat
niin kuin nyt, tänä iltapäivänä.

• andalusialaisen runoilijan Juan Ramón Jiménez (suomennos Raija Mattila)