Jo kahdesti puolen vuoden sisällä olemme päässeet Doristen kanssa koko joukolla kuljeksimaan luontoon hieman pidemmäksi aikaa kuin vain arkilenkin verran. On hienoa, että muun vilkkaan elämän pyörteissä haluamme löytää toisillemme aikaa. Se, jos mikä, kertoo vilpittömästä ystävyydestä!
Olen aiemmin kirjoitellut tarkemmin Doriksista ja retkistämme täällä. Käy kurkkaamassa tuo kiistaton analyysi meistä! 😊
Lokakuussa vietimme Teijon kansallispuistossa virkeän viikonlopun
Teijolla reittejä on paljon, merkittyjä reittejä jopa 50 km. Suurin osa niistä soveltuu päiväretkille, joten vaihtoehtoja on. Yhdeksänpäisellä naisjoukolla on joskus vaikeuksia tehdä valintoja, mutta tällä kertaa yhteinen suunta hahmottui nopeasti aamiaisen äärellä.
Matildajärven kierros
Päätimme kulkea helpohkon 5,5 km:n reitin Matildajärven ympäri. Opasteissa arvioitiin reitillä kuluvan aikaa noin kaksi ja puoli tuntia, mutta sehän ei koske meitä. Luonnossa liikkuessamme aika kuluu paitsi kulkemiseen ja ympäristön ihmettelemiseen myös vilkkaaseen pajatukseen ja runsaiden eväiden nauttimiseen. Yksi meistä on osuvasti todennut jo vuosia sitten, että Doristen reissuilla ei vatsa pääse kurnahtamaan.

Matrildajärven kierros on merkitty karttaan keltaisella värillä.
Tämä kierros on Teijon ehkä tunnetuin reitti. Se on ympyräreitti, jolle pääsee loikkaamaan mukaan useastakin paikasta. Me starttasimme Matildanjärven pysäköintialueelta ja kävelimme rantaan, josta etsimme ensimmäisen ORANSSIN reittimerkin. Jokainen meistä on vihkiytynyt etsimään patikointireissuillamme näitä merkkejä – milloin sinisiä, milloin vihreitä tai punaisia. Merkkien etsintä ja havainnointi on meille elintärkeä taito, sillä on käynyt niinkin, että merkit ovat olleet hukassa, samoin naiset.

Löydätkö oranssin merkin? 😄
Rannassa oli tarjolla vuokrattavaksi soutuveneitä, mutta sille tielle emme lähteneet. Olisi kyllä ollut hieno näky, jos armadamme olisi lipunut aamuauringon säteissä tyynellä järvellä. Todellisuudessa kolonna olisi epäilemättä sotkeutunut airoihinsa ja ajautunut kolistellen rantakivikkoon.
Syysaurinko ei piilotellut itseään kaiken aikaa. Reitti kulki koko ajan rannan läheisyydessä. Ihastelimme maisemia! Kuljimme rantakallioilla, pitkospuita pitkin soilla, mäntymetsän poluilla ja vesialueita ylittävillä silloilla. Reitin varrella oli useampi taukopaikka, emme evästelleet ihan jokaisella.

Pohjoisrannalla ylitimme ruovikkoisen lahden siltaa pitkin.
Reitin loppupäässä oli noin puolen kilometrin mittainen tieosuus pitkin kylänraittia. Vaihe olisi ollut tylsä ilman matkan varrelle osunut suklaapuotia! Petris Chocolate-suklaakahvilaa ei voi ohittaa.
Kulkemisen ohessa
Kun pääsemme yhteen näille retkillemme, emme pelkästään kuljeksi. Yhdessäoloomme liittyy paljon muitakin virkistäviä asioita.
Huolto pelaa reissuillamme ensiluokkaisesti.
Näin isosta joukosta saamme muodostettua tehoryhmiä, joilla jokaisella on oma merkittävä tehtävänsä. Aamiais-, retkieväs- ja päivällistiimien aherrus käynnistyy autossa menomatkalla. Kun menu ja ostoslistat ovat valmiina, kumppanukset pörräävät vauhdikkaasti ympäri marketia. Kassatätien ja -setien silmät pyöristyvät täpötäysien ostoskärryjemme edessä. Ihmettelevät pohdiskeluamme eväiden riittävyydestä. Aina on riittänyt!

Karttaryhmä on kooltaan suppeampi, mutta äärimmäisen tärkeä.
Hyvinvointijoukkue on jo ennakkoon suunnitellut, mitä tällä kerralla saunomisen jälkeen hierotaan: pohkeita vai älynystyröitä. Tällä kertaa saimme hyvää mieltä eli hervotonta naurua kasvonaamioista. Olimme hetken kaikki täysin tunnistamattomia.
Pääsääntöisesti jokainen meistä on oma sommelierinsa, mutta kuplajuoma on yhteinen. Kohotamme maljoja toisillemme ja itsellemme, liikkumisen riemulle ja ystävyydelle.

Aamiaiselle alkoholitonta, reitin päätteeksi varsinaista kuplivaa!
Olimme hyvin tyytyväisiä majapaikkaamme ja sen sijantiin. Meri-Ruukin Lomakylän viihtyisät mökkimme sijaitsivat korkealla, ja terasseilta oli hienot näkymät alas merelle. Auringonlaskut olivat upeita.
Mathildedalin kylä
Teijon kansallispuisto on perustettu v. 2015, mutta Teijon rautainen historia ulottuu yli 300 vuoden taakse. Alueella on kolme rautaruukkia, joista vanhimmat Teijo ja Kirjakkala on perustettu v.1686, Mathildedalin ruukki v. 1852.
Tällä retkellä tutkimme Mathildedalin kivaa ruukkialuetta. Katsastimme Ruukinrannan kiinnostavat puodit. Yllättäen saimme eniten aikaa kulumaan Second Chancen vaateputiikissa ja Kehräämössä. Second Chance on täysin kotimainen merkki, jonka tuotteita ovat naisten- ja lastenvaatteet sekä asusteet. Mukaamme tarttui ainakin pipoja!

Ruukin Kehräämössä oli ihania alpakan villasta kudottuja asusteita. Voiko paikallisempaa tuotetta olla?
Veijarimaisia alpakoita näimme Matildankartanon takaniityllä, kun piipahdimme kartanon leipomomyymälässä. Jo silloin päätimme, että kotiin viedään tuliaisina mahtavia juureen leivottuja leipiä. Näin myös tapahtui, kotimatkalla autossa tuoksui maalaisleipä ja sitruuna-timjamipatonki.
Luiskahdimme leipomosta kahvilan puolelle, jottei keneltäkään kuuluisi yhtään kurnahtavaa ääntä.

Kahvilan jokainen tuoli oli uniikki!

Teijon kyläkaupassa kävimme täydentämässä eväsosastoamme.
Sovimme, että seuraavana syksynä palaamme Teijoon ja Mathildedaliin. Silloin aiomme tutkia kyläpanimon, kyläpaahtimon, kyläravintola Terhon ja Ruukin Krouvin. Ainakin nämä. Ja uusintana vierailemme leipomossa ja suklaapuodissa.
Jeturkastin reitti
Toisen päivän reitiksi valitsimme Jeturkastin muinaispolun, joka myös on ympyräreitti. Kierroksen pituus oli 4,6 km ja arvioiduksi kulkuajaksi oli määritelty kaksi tuntia. Me emme pitäneet kiirettä, sillä päivä oli kaunis ja reitillä oli mielenkiintoisia kohteita. Taapersimme pääosin mäntymetsän keskellä, mutta ylitimme myös korkean kallion ja pienen suon pitkospuita pitkin.
Pysähdyimme laajan pirunpellon äärelle, josta reitti on saanut nimensä. Jeturkasti – jätin heittämät kivet. Todellisuudessa Jeturkasti on muodostunut jäätikön sulamisvaiheessa n. 9 000 vuotta sitten silloisen Ancylusjärven rannalle. Kivikko on siis muinaisranta, jonka kiviä aallot ovat kuljettaneet edestakaisin ja hioneet ne pyöreiksi.
Jeturkastin metsäinen reitti oli rauhoittava. Kuljimme pienissä ryhmissä, rupattelimme hiljakseen ja nautimme liikkeestä ja syksyn sopivasti kirpakasta säästä. Olimme ilmiselvästi saaneet levollista virtaa akkuihimme. Tätä(kin) varten olemme olemassa toisillemme.

Ennen kotimatkalle lähtöä evästelimme ja grillailimme makkarat Kariholman keittokatoksella.
Helmikuussa patikoimme Kotkassa Santalahden luontopoluilla
Talvinen polku antoi haastetta, vaikka reitti ei ollut pitkä. Rinteet, pitkospuut ja portaat olivat lumisia ja jäisiä. Ne saivat meidät hiljenemään hetkittäin. Kömmimme jäisiä merenrantakallioita ilmeet tiukkina ja ajoittain nelivedolla. Energiaa kului, tarpeen oli suklaaeväät!

Tässä kavutaan alas muinaismuistolain suojaamia Syrakin kiviportaita.

Matkan varrella oli toki suvantoisempaakin maastoa.
Reitti oli kaunis, meri oli upea ja sää aurinkoinen. Liukkauden vuoksi valitsimme Santalahden lyhyemmän polun, mutta meillä on kokemusta myös tuosta pidemmästä. Sekin on kaunis ja vaihteleva. Kannattaa käydä kulkemassa tuo reitti jokaisena vuodenaikana. Täältä ja täältä pääset sitä tutkimaan, jos kiinnostuksesi heräsi!
Tälläkin retkellä meillä oli loistava menu: aromikas kasviskeitto, blinit lukemattomilla täytteillä ja kaiken päätteeksi muhkean mehevä täytekakku. Sanomattakin on selvää, että jokainen herkku oli itse valmistettu!
Tunnemmeko toisemme?
Saunan lämpenemistä odotellessa pohdimme, miten hyvin tunnemmekaan toisemme. Olemme olleet yhdessä kulkusalla pienen elämän ajan, mutta silti voimme löytää asioita, joita emme heti osaa toisiimme yhdistää. Tämä selvisi illan viihdeosiossa.
Jokainen oli näet vastannut ennakkoon minulle (muilta salaa) seuraaviin kysymyksiin:
MIKÄ ON
- paras (tai ainakin hyvä) näkemäsi elokuva
- inhokkiruokasi
- taito, jonka haluaisit itsellesi
- ominaisuus, jota ihailet itsessäsi
- viimeisin lukemasi kirja tms.
- pieni paheesi
- viimeisin vaateostoksesi
- eläin, jota muistutat tavalla tai toisella (voit perustella, jos haluat)
- pieni tulevaisuuden toiveesi
- turhin esine, jonka omistat
- taito, jonka olet viimeksi oppinut
Kun olin saanut jokaiselta vastaukset, kirjoitin kustakin Doriksesta kuvauksen hänen vastaustensa pohjalta. Muiden tehtävänä oli tunnistaa tarinoista, kuka kukin on. Eipä ollut helppoa! Vain kaksi Dorista sai täydet pisteet. Ovatko he tarkkasilmäisempiä ja kuuntelevaisempia kuin me muut?
Alla pari esimerkkiä tarinoista, joista ystävä piti tunnistaa. Annoin kullekin Dorikselle tarinaan kukkaisen salanimen.
LEMMIKKI
Lemmikin turhin kapistus on pähkinänsärkijä. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Lemmikki ei sellaista tarvitse, koska hän muistuttaa näppäräkäpäläistä oravaa. Toivottavasti hän ei kuitenkaan koe olevansa oravanpyörässä! Lemmikin onneksi nykyvaluutta on euro, oravannahka ei maksuvälineenä enää kelpaa.
Lemmikki muistaa monelle kouluruokailussa tutuksi tulleen makeahkon velliruuan, johon käytettiin maitoa ja putkimakaronia. Onkohan maku vai ulkonäkö syynä siihen, että makaronivelli on Lemmikin inhokkiruoka?
Lemmikin ihailtava ominaisuus on kärsivällisyys. Siinäpä harvinainen hyve nykymaailmassa, jossa ihmisillä menee hermo jo kassajonossa. On harjoiteltava kärsivällisyyttä, jottei elämästä tule kärsimystä.
Lemmikki haluaisi oppia soittamaan pianoa. Hyvänen aika, ei pitäisi olla ongelma tälle kärsivälliselle ja vahvan sietokyvyn omistavalle tytölle! Onhan hän juuri oppinut neulomaan tikapuutekniikallakin. Kai se hyvin sujuu, vaikka hänen viimeisin vaateostoksensa on neulepusero?
Lemmikin tulevaisuuden toiveena on lähteä matkalle. Onkohan hän kiinnostunut Napolista? Hän on juuri saanut päätökseen Elena Ferranten neliosaisen kirjasarjan, joka kertoo kahden napolilaisen tytön elämänmittaisesta ystävyydestä. Napolista löytyy monta kirjoissa mainittua kohdetta. Lemmikki saattaisi vaikka käväistä Café Gambrinuksessa, jossa myös Lenu ja Lila piipahtivat! Veikkaan, että Lemmikki tilaisi jotain hyvin suklaista, sillä sellainen on hänen pieni paheensa. No, matkalla on suotavaa herkutella.
Vai matkustaisiko hän sittenkin Lontooseen, Notting Hillin kaupunginosaan? Siellä hän livahtaisi samaan kirjakauppaan, mihin Julia Roberts astui elokuvassa Notting Hill? Lemmikki piti tuosta elokuvasta paljon, joten ehkäpä hänen tulevassa lentolipussaan lukee Helsinki (HEL) – London (LHR).
MIMOSA
Jos sinulla on mielen päällä asioita, joista haluaisit puhua jollekin, laittaudu Mimosan seuraan. Hänen ihailtava ominaisuutensa on kuunteleminen. Mimosa ajattelee, että hän muistuttaa jollakin tavoin koiraa. Johtuuko se siitä, että hän on kuunteleva? Vai kenties siitä, että hän on ihmisen paras ystävä?
Mimosa on käynyt vaateostoksilla ja hankkinut tunikan. Se on tarpeellinen ja käytännöllinen hankinta, mutta kyllä hänellä turhaakin tavaraa on. Yksi sellainen on valkuaisen erottelija! Ehkäpä tuo kapine on kulkeutunut Mimosan keittiöön sen vuoksi, että hänellä on pieni pahe: makeat leivonnaiset.
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa on peräti kymmenen osaa. Mimosa on viimeksi lukenut tuon sarjan viimeisen osan nimeltä Tekijä. Sarja on ihana ja elämänmakuinen ja siinä pääsee kurkistelemaan herrasväen salonkeihin ”kyökin puolelta”.
Sieltäkö Mimosalle on tullut mieleen, että hän haluaisi oppia kutomaan kangaspuilla?
Hän tykkää kovasti Mestari Cheng -elokuvasta, jossa kiinalainen kokki saapuu nuoren poikansa kanssa Lappiin syrjäiseen pikkukylään. Siellä tämä kohtaa aluksi epäilevää suhtautumista, mutta saavuttaa keittotaitonsa avulla paikallisten hyväksynnän ja ystävyyden.
Kiinalaisesta kokista Mimosa siis pitää, mutta älä erehdy tarjoamaan hänelle japanilaista merilevää, jonka sisään on tungettu etikalla maustettua riisiä ja raakaa kalaa. Sushi on Mimosan inhokkiruoka.
Mimosa on viime aikoina oppinut seuraamaan sähkön hintaa ja pyykkäämään sen mukaan. Siinä säästää mukavasti euroja. Niillä säästöillään Mimosa voisi toteuttaa pienen tulevaisuuden haaveensa eli matkustaa lomalle Kreetan saarelle.

On hauskaa, että vuosien myötä edelleen opimme toisistamme uusia asioita. Innolla odotamme, mitä tulevaisuus meille suo!
Päätimme ottaa Teijon ja Santalahden retket tänä vuonna toistamiseen ohjelmaamme. Teijo ei ole millään muotoa kertakäyttökohde. Olen itse käynyt siellä kolmesti – ja paljon on vielä kokematta. Syksyllä viiletämme siellä Doristen kanssa.
Sitä ennen kuitenkin kohtaamme toukokuussa Santalahdessa. Ihanaa – kevät ja Doris on vallaton yhdistelmä!
Piipahda sinäkin molemmissa, jos vain löytyy tilaisuus!
Vai oletko jo käynyt?
Mukavaa, kun olit Doristen matkassa tämän pienen hetken! 😎 Tervetuloa toistekin!
Jos haluat, voit kommentoida retkiämme koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. 😊
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Ystävyys on ISO asia. 🥰
Niin juuri, iso, iloinen ja tärkeä asia! 💖 Kiitos siitä!