Boarding, Finnair AY 1395
Näitä koodeja ja ilmoituksia oli ollut kovin ikävä! Lähdimme pääsiäiseksi ensimmäiselle matkalle kotimaan ulkopuolelle yli kahteen vuoteen. Lensimme Düsseldorfiin ja sieltä junalla Aacheniin ystävien luokse pääsiäiseksi. Heidän tapaamistaan olimme odottaneet vähintään yhtä innolla kuin itse matkustamista.
Olen aiemminkin todennut, että junamatkailu Keski- ja Etelä-Euroopassa on äärettömän sujuvaa ja mukavaa. Lentokentältä pääsimme kätevästi junaan, joka suihkaisi Aacheniin puolessatoista tunnissa. Juna oli kiirastorstaina täynnä pääsiäisen viettoon matkaavia iloisia saksalaisia. Wir auch!
Ystävämme Anna-Kaisa ja Peter asuvat Aachenin keskustassa, mitä ei ihan äkkiä ymmärtäisi, kun viettää aikaa heidän kotiterassillaan. Julkisivun puolella soljuu liikenne, mutta pihan puolella on rauhallista ja vehreää. Upea kirsikkapuu oli täydessä kukkaloistossaan koko pääsiäisen ajan. Toki ennakoimme, että kohtaamme Aachenissa kevään, mutta löysimmekin kesän!

Saksalais-suomalaisella pariskunnalla on terassilla myös pieni ja viehkeä sauna. Natürlich!
Monschau
Aachenin kyljessä on ikivanha ja pieni kaupunki Monschau. Sen arkkitehtuuri on hauska ja mielenkiintoinen. Talot ovat ulkokuoreltaan ns. ristikko- tai kehikkotaloja (Fachwerkhaus), mutta jokainen talo on uniikki.
Ensivaikutelmana ajattelin talojen ulkovuorien olevan parhaillaan remontissa, mutta eipä ollutkaan niin. Talojen pinnoissa vuorottelevat puu ja ihan omanlainen liuskekivi, jota Länsi-Saksan alueella on – ja on ollut – erityisen paljon. Arkeologisissa kaivauksissa liuskekiveä on löytynyt tältä alueelta jo 1400-luvulla.

Kaunis ympäristö vihkimiseen, puun lehviin on ikuistettu tuoreiden avioparien nimet. Viel Glück!
Monschaun läpi virtaa Rur-joki, jonka pinta vuoden 2021 suurtulvissa oli kohonnut ennätyslukemiin. Nyt se soljui melko rauhallisena uomassaan – aivan kuten mekin pitkin kaupungin mukulakivisiä ja kapeita kujia. Monschaussa on useita sieviä toriaukioita, joiden ravintoloissa ja kahviloissa ihmiset nyt nauttivat pääsiäisajan vapaapäivistä.
Monschaussa on hyvinkin historiallinen 140-vuotias sinappimylly Senfmüle ja sen yhteydessä myymälä ja viinikellari. Kulinaariset sinappireseptit ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, ja tällä hetkellä erilaisia sinappilaatuja on 22. Miltä kuulostavat sinapit, joiden makuja ovat omena-piparjuuri, hunaja-unikonsiemen, riesling tai viikuna? Minä valitsin limesinapin!

Maistamatta jäi tällä kertaa sinappitäytteiset suklaakonvehdit ja kermainen sinappilikööri. Vielleicht nächstes Mal!

Viinikellarissa podimme valinnan vaikeutta!
Ah, mitä herkkuja – delikatessen!
Sanomattakin on selvää, että tällä matkalla söimme hyvin. Viihdyimme muutamaan otteeseen italialaisessa Vabene!-ravintolassa, ystäviemme kantapaikassa. Siellä henkilökunta oppi muutaman keskeisen suomalaisen sanan, joita he taitavasti käyttivätkin eri tilanteissa. Aktiivisimpaan sanavarastoon heille jäi ilmaisu ”Just niin!” Eri äänensävyillä siitä saa näppärästi monenlaisia merkityksiä. Ja italialainen keittiöhän ei koskaan petä!
Spargel, spargel!
Saksassa oli juuri parahultaisesti parsa-aika. Anna-Kaisa oli hakenut hovituottajaltaan valkoista parsaa, jonka laatuluokka täytyi olla vähintään ”exzellent super prima plus”. Mies väitti, ettei koskaan ollut syönyt niin maukasta, paksua ja mehevää valkoparsaa. Uskoin häntä, mies on aina ollut sanojensa takana. Er ist so ehrlich!
Peter on taitava kokki, ehkä paras koko Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, jos Anna-Kaisalta kysytään. Hänen mielestään Aachenissa ainoastaan Vabenen! kokki onnistuu pääsemään lähes Peterin tasolle. Vakuutan, ettei Anna-Kaisakaan pötyä puhu.
Pitkäperjantain illallisen pääaineksia olivat grillatut scampit ja valkoparsa (spargel). Monschaun viinikellarin Frau suositteli meille parsan painikkeeksi Julia Schittlerin kuivaa sylvaner-rypäleen valkoviiniä sen ”uskaliaan mineraalisen luonteen vuoksi”. Viini oli myös hyvin sitruksinen ja kyllä siitä löytyi hieman päärynää ja persikkaakin.
Ai että, missä makunautinnoissa hyrisimme terassilla ilta-auringon hohteessa. Alkukesän mansikat jälkiruokana tekivät pitkäperjantain ehtoollisen täydelliseksi, eivät kuitenkaan viimeiseksi!
Historiallinen Aachen
Aachen on ollut aikanaan Saksan kuninkaiden kruunajaiskaupunki. Myös Kaarle Suuri on siellä kruunattu ja lopulta haudattukin Aachenin tuomiokirkkoon (Aachen Dom) noin 1200 vuotta sitten. Olihan Kaarlen ansiota, että kirkko ylipäätään rakennettiin. Hän itse valvoi rakennustöitä uutterasti.
Kirkko on valtava, jylhä ja sisätiloiltaan loistelias. Kävimme tuossa huikeassa kirkossa lauantaina. Siellä ei saanut kuvata, koska ylösnousemus ei ollut vielä tapahtunut ja silloin kirkossa kuului olla rauhallisena ja hiljaisena. Oheisen kuvan sain julkisesta ja luvallisesta kuvagalleriasta. Kirkon sisäkatot, kupolit ja lasimaalaukset olivat valtavan upeita. Niskat kenossa niitä ihailimme.
Kaarle Suuren hautaa emme päässeet kirkossa katsomaan. Karl der Grösse on aikanaan viihtynyt Aachenissa paljon mm. metsästyksen parissa. Hän oli nimensä veroinen, tuon ajan mieheksi isokokoinen eli pitkä ja voimakas. Tutkijat ovat analysoineet Kaarle-vainajan luita ja päätyneet siihen, että hän oli eläessään ollut 184 cm pitkä painanut n. 78 kiloa. Ilmeisen ryhdikäs mies ainakin tuossa sotisovassaan.
Aachen on myös vanha kylpyläkaupunki. Elisenbrunnin kuuluisassa kylpylässä ovat aikoinaan vierailleet mm. Napoleonin pikkuveli eli Hollannin kuningas Ludwig (kuinkahan pieni hän mahtoi olla?), Ruotsin prinssi Oscar ja Ranskan keisarinna Josephine. Melkoista ilottelua lienee ollut!

Elisenbrunn
Elisenbrunn ei enää ole toiminnassa, mutta siitä on jäljellä avonainen aula, kaksi paviljonkia ja suihkulähde, josta pulppuaa lämmintä rikkipitoista vettä. Tuoksu ei houkutellut maistamaan. Kein Trinkwasser gemäss!
Moderneja kylpylöitä Aachenissa on useita, mm. Kaarle Suuren mukaan nimetty Carolus-kylpylä.
Kolmen valtion kierros
Kesäinen kevätsää innoitti ystävämme viemään meitä myös avoautoajeluille. Mitenkään ajattelematta perinteisiä sukupuolirooleja ajelimme tyttöjen autolla ja poikien autolla. Hetkessä hurautimme Aachenista Hollannin puolelle ja hieman kun kaasua painettiin lisää, olimmekin jo Belgiassa. Dreiländer Runde!
Maisemat olivat kumpuilevia ja vehreitä. Ohitimme sieviä pikku kyliä ja kaupunkeja, bongasimme laitumella hiljakseen kulkevia lehmiä ja nautimme tuulenvireestä, joka sekoitti hiuksemme.
Pysähdyimme Eifelin luonnonpuistoalueelle Rur-järven rannalle maistelemaan currywursteja. Peter kertoi viettäneensä lapsuudessaan ja nuoruudessaan järvialueella useita kesälomiaan veneillen – ja diskoillen. Viel Spass!
Moderni Aachen
Aachen on hieno kaupunki, josta löytyy valtavan paljon historiaa ja toisaalta siellä on myös modernia henkeä. Avoautoajelullamme pyörähdimme katsomassa yliopistollista sairaalaa (Uniklinikum Aachen), joka hämmästytti futuristisuudellaan. Sairaala edustaa high-tech-arkkitehtuuria.
Aluksi oletin, että silmiemme edessä on monimutkainen voimalaitos, josta sairaala saa energiansa. Kyse oli kuitenkin itse sairaalasta. Valtavat putkistot peittivät osan sairaalan ulkoseinistä, kerroksesta toiseen nousi metallisia tikkaita. Erikoinen jättiläismäinen vihreä lohikäärme sairaalan edustalla osoittautui helikopterikentäksi. Sisääntuloaula muistuttaa lentoaseman lähtöaulaa, lattiat on peitetty kirkkaanvihreällä kokolattiamatolla.
Oi, oi, miten modernia teknologiaa! Onhan Aachenin yliopisto (RWTH Aachen) toki maineikas ja siellä on lukuisia tiedekuntia. Mielenkiintoinen on rautatietekniikan tiedekunta, jossa tutkitaan kaikkea mahdollista, mikä liittyy juniin ja rautateihin. Enpä olisi ajatellut, että väitöskirjoja tehdään mm. siitä, miten rautatiekisko ja junan pyörä optimaalisimmin kohtaavat. Anna-Kaisa, menikö se näin? (Anna-Kaisa tietää tästä kaiken, hänelle voi osoittaa jatkokysymykset!)
Pääsiäisemme oli iloinen ja riemukas, sellainen sen kristittyjen ilosanoman mukaan kuuluu ollakin. Katolisuus näkyi katukuvassa ehkä selvimmin siinä, että lauantaita lukuun ottamatta lähes kaikki toiminta oli hiljentynyt ja liikkeet suljettuina. Siksipä kuulemma aachenilaiset lähtevät kirkkopyhinä runsain joukoin Hollannin puolelle, jossa kaikki on auki.
Vielen Dank und Tschüss!
Kiitos mahtavasta pääsiäisestä Anna-Kaisalle ja Peterille! Tapaamme kesällä täällä Suomessa. Peter tosin ilmoitti, että jos itäinen naapuri aloittaa suomalaisten piinaamisen, hän jää kotiin. Siinä tapauksessa hän aikoo etsiä myös meille Aachenista kodin. Das passt uns gut!
Luen mielelläni kommenttiasi, arvostan sitä! 💖
Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, nimimerkillä – aivan kuten haluat. Kommenttisi tulee suoraan minulle. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.
Ihanasti kirjoitettu! Oli kiva, että saimme olla ”oppaina” teille. Nautimme päivistä vähintään yhtä paljon kuin te. Pian tavataan Suomessa.
Olette ihanat oppaat! Päiviin mahtui monia hauskoja asioita, tilanteita ja tunnelmia. Kaikkea ei pysty sanoittamaan. 💖
Jatkamme kesällä! Terveiset Peterille!
Voi ei miten ihana pääsiäismatka! Kauniita kuvia ja hyvin kattava kuvaus.Kiva oli lukea.Varmaankin nautitte kaikesta, pitkän tauon jälkeen.
Kyllä vain oli pitkästä aikaa ihanaa olla kulkusalla! Sääkin tuntui niin mahtavalta tämän kotimaan piiiitkän talven jälkeen.
Nyt onneksi Suomeenkin on ihan oikeasti kevät tullut! Kohtapa Doriksetkin lähtevät taas kulkusalle 👍!
Täytyykin kysellä ehdotuksia ja toiveita. Mihin sinä haluaisit? 😊
Mahtavalta matkalta kuulostaa. 😎
😊 Mukavia kokemuksia on kiva jakaa!
Hieno kuvaus paikoista. Upeita kuvia upeista rakennuksista. Tuo Monschaussakin oleva rakennustyyli on aina miellyttänyt silmää. Upea paikka pääsiäislomalle!
Euroopassa on niin mahdottoman paljon kaikkea kaunista. Ihana kotimaa on upea, Pohjoismaista löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää, Keski- ja Etelä-Eurooppa ovat huikeita. Yhden ihmisen elämän aikana kaikkea ei voi kokea, mutta kovin kiitollinen olen kaikesta, mitä saan nähdä ja kokea.
Olen lukenut Sinun blogistasi hienoja tarinoita, joita olen jäänyt pohtimaan mielessäni. Ihanaa, että näitä kokemuksia voi jakaa myös tällä tavoin!
Miten täydellinen matka teillä on ollut! 😍 Ja onpa hauskaa, että sinäkin olit päässyt elämöimään saksalaisen valkoisen parsan äärelle. Tai no sinä todennäköisemmin siellä kuin minä täällä!
Tuo tulva teki kyllä hyytäviä tuhoja alueella. Meillä oli pieni ”tulvaviinitasting”, siitäkin on pitänyt kirjoittaa. Tuntuu kamalalta ne kaikki menetykset, mutta onneksi saksalaiset ovat sitkeää kansaa.
Tuo on parasta, kun matkakohteessa asuu tuttuja. Niin pääsee ihan eri tavalla sisälle kulttuuriin ja löytää hienoja paikkoja.
Tuosta Kaarlen patsaasta tulee täysin mieleen tarot-korttieni Hallitsija. Laitan joku kerta kuvan. Ties vaikka olisi tuosta patsaasta kopioitu! Olisiko itse asiassa niiden korttien taiteilija ollutkin saksalainen!
Bon voyage teille seuraavaan häämöttävään reissuun 😍
Kiitos, ihanaa on lähteä liikkeelle. Korona-aikana haaveilimme reissuista ja pohdi,me, minne mieluiten lähtisimme, jos pääsisimme. Nizza nousi korkealle kärkeen, joten se toive on nyt syytä toteuttaa.
Blogikirjoituksesi rosé-viineistä on ymmärrettävästi nyt minulle varsin kiinnostava!
Nuo Saksan parsat jäivät todella makumuistiin – ja Kaarle hyvinkin voisi olla mallina Taroteissa – kovin muhkea hallitsija kuulemma on ollut 😉