”Samppanjan nauttiminen saa tuntemaan, että on sunnuntai ja elämän parhaat päivät ovat juuri kulman takana”. Marlene Dietrich

Sopivasti sanottu! Olemme ystävieni Riitan ja Ullan kanssa hippusen verran hurahtaneita samppanjaan. Ei pidä luulla, että kyse on vakavasti otettavasta harrastuksesta tai hifistelystä. Ei ensinkään – siitä on vain tullut erityinen osa ystävyyttämme. Kokoonnumme silloin tällöin Samppanjasiskoina kertaamaan, mistä meidän elämämme parhaat päivät koostuvat.

Emme sorru onnellisuuden tavoitteluhöttöön, jossa jokainen pyrkii löytämään onnensa, milloin minkäkin trendikkään ilmiön kautta. Elämäntaito-oppaita löytyy äärestä laitaan: positiivinen ajattelu voimavaraksi, toivo hyvän elämän tekijänä, superfoodilla onnelliseen elämään, ajattelemalla onnelliseksi, meditaatiossa onnen salaisuus – onhan näitä. Jokaisessa trendissä on puolensa, mutta näiden alojen teoksia ei Samppanjasiskojen tapaamisissa opiskella.

Olemme aprikoineet sitäkin, onko onnellisuus mielentila vai liittyykö se mieleenpainuviin hetkiin. Mitkä asiat saavat meidät hyrräämään tyytyväisyydestä? Päädymme lähes aina siihen, että aidot ihmissuhteet merkitsevät kaikkein eniten. Kaikki ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa monin tavoin. Kukaan ei voi rakentaa onnellisuutta yksin ja vain itselleen. On kohtuutonta vaatia ”tee minut onnelliseksi”. Ei onnistu. Kukaan ei myöskään ole oman onnensa seppä, tarvitaan kavereita rinnalle takomaan. Vuorovedolla monesti mennään.

Vanha viisaus carpe diem – poimi päivä ja tartu hetkeen – on hyvä pitää muistissa, mutta se ei riitä. On osattava tunnistaa ne hetket, joihin tarttua. Niillä on tapana jäädä vaikeuksien, murheiden, kiireiden ja huolien jalkoihin. Samppanjasiskoille kiitos siitä, että aika ajoin herättelemme toisiamme muistamaan ja tunnistamaan asiat, jotka ovat niin vallan hyvin elämässämme.

Samppanjaan liittyy ylellisiä ja aistikkaita tarinoita. Sillä on juhlajuoman imago. Samppanjasiskoille ei ole ongelmaa poksauttaa samppanjapulloa auki ihan tavallisenakin arkipäivänä, jos siihen on sopiva syy.

Me nautimme samppanjaa silloin, kun

• olemme hyvillä mielin
• syömme hyvin
• palkitsemme itseämme tai toisiamme
• lohdutamme itseämme tai toisiamme
• olemme retkellä – tai oopperassa
• juhlistamme yhteistä tapaamistamme
• juhlistamme kenen tahansa merkkipäivää
• olemme konsertissa tai kesäterassilla
• maistelemme (sanovat sitä nimellä tasting)
• ensimmäinen leskenlehti on bongattu
• omenapuu kukkii
• kun on satanut ensilumi

Siskot todennäköisesti täydentäisivät listaa ja sanoisivat, että tuohan on vasta alkua, samppanjan nauttimisemme on päättymätön tarina. Madame Lily Bollinger (1899–1977) on sanonut: ”Juon samppanjaa, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen.”

Oi Lily, olet yksi meistä!

Emme väitä ollenkaan olevamme samppanjan asiantuntijoita, mutta toki olemme ihan vähän opiskelleet samppanjan perusasioita ja taustoja. Tiedämme, että

• samppanja on aina kuohuviiniä, mutta kaikki kuohuviini ei ole samppanjaa
• samppanja on myös hyvä ja monikäyttöinen ruokaviini
• samppanjaksi saa kutsua ainoastaan Ranskasta, Champagnen alueelta peräisin olevia kuohuviinejä ja
• jotka on valmistettu erityisen menetelmän mukaisesti
• samppanja nautitaan viileänä

Huoneenlämpöinen pullo viilenee sopivaksi jääkaapissa 3–4 tunnissa, tiukan paikan tullen pakastimessa 15–20 minuutissa. Tämän samppanjasiskot hyvin tietävät!

Paljon on vielä opittavaa. Jotain tiedämme jo rypäleistä, vuosikerroista, laseista, hapokkuudesta, mineraalisuudesta ja kaikenlaisista hienosäädöistä. Riitta on näissä asioissa siskoksista pro. Jonain päivänä siskot lähtevät juoman alkulähteille Champagneen. Se tulee olemaan oman tarinansa arvoinen matka. Saatamme pyytää mukaan muutaman adjutantin.

Samppanja on lähtökohtaisesti arvokas juoma. Ystävyys on lähtökohtaisesti arvokas asia. Samppanjasiskoille ystävyyden hinta on huikeasti korkeampi kuin arvokkaimman samppanjapullon hinta, mutta tämä juoma symboloi tärkeää suhdetta. Sitä paitsi juoma on erityisen erinomaisen makuinen, nautimme jokaisen kuplaisen pisaran loppuun saakka.

Nuorilla ja rikkailla ruotsalaisilla on ollut (lienee edelleen?) kummallinen harrastus, jota kutsutaan vaskaukseksi. Se tarkoittaa sitä, että ostetaan ravintolasta kaksi pulloa samppanjaa ja kaadetaan toinen pulloista suoraan lavuaariin – ihan vaan koska on rahaa. Samppanjasiskot paheksuvat tätä suuresti.

 

Samppanjan kera

Samppanjasitseihimme liittyy lähes aina jokin muukin kulinaarinen nautiskelu. Syömme joskus pitkän kaavan mukaan, joskus pientä makeaa purtavaa ja joskus suolaista, usein kevyttä, mutta aina nautintoa arvostaen. Ulla on siskoksista se, joka taikoo samppanjan seuraksi ihan mitä vain herkkua.

 

Tasting

Samppanjan maistelu, vertailu ja arviointi on hauskaa. Sitä(kään) emme tee ryppyotsaisesti. Alla olevan kuvan testi-iltana otimme arvioitavaksi kolme samppanjaa ja yhden kuohuviinin. Jokaisesta juomasta tunnusteltiin tällä kertaa ulkonäköä, tuoksua ja makua. Lisäksi vertailtiin väriä ja kuplien määrää.

Omasta ymmärtämättömyydestäni kertoo se, että vain värierot olivat minulle selkeitä. No juu, kyllä kuplien määrääkin osasin vertailla, samoin hapokkuutta, mutta tuoksu, mineraalisuus tai hedelmäisyys olivat mielestäni samanlaisia. No eivät olleet! sanoivat siskot. Minun suussani jokainen siemaus maistui joka tapauksessa hyvältä. En erottanut, mikä niistä oli se kuohuviini, joka ei ole samppanjaa. Pullojen kääreiden poistamisen jälkeen se selvisi, sehän oli tuttu cava, Jaume Serra Brut. Parhaat pisteet raadiltamme sai kuvassa toisena vasemmalta oleva samppanja Taittinger. Saa nähdä, mikä juoma kuplii voittoon seuraavassa testissämme.

Parhaillaan samppanjasiskoilla on meneillään sisäpiiriasiaan liittyvä vedonlyönti. Kun kisa aikanaan on päättynyt, Dom Perignon -pullo aukeaa. Matkan varrella on jäänyt epäselväksi, kuka tai ketkä pullon noutavat ja ketkä sen äärelle kokoontuvat juhlimaan. Ei myöskään ole tarkalleen selvää, ketkä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä. Asia on kuitenkin niin hieno, että kaikki osapuolet tulevat olemaan iloisen onnellisia.

Sitä odotellessa poksautamme minkä tahansa samppanjapullon auki, vietämme hilpeitä ja tärkeitä hetkiä ystävyytemme vuoksi. Kohta jo omenapuu kukkii!

Samppanjasta sanottua

”Ihminen, joka juo vuoden 1952 Dom Perignonia, ei voi olla läpeensä paha”. James Bond

”Samppanjan tulee olla kylmää, kuivaa ja ilmaista”. Winston Churcill

”Hyvä luoja, minä juon tähtiä”. Benediktiiniläismunkki Dom Perignon

”Samppanja on ainoa juoma, joka jättää naisen kauniiksi juoman nauttimisen jälkeenkin”. Madame De Pompadour

Mitä samppanjaviisauksia sinulla on? Mitä vinkkejä antaisit Samppanjasiskoille?

Kirjoittele kommentteihin, luemme niitä seuraavalla Samppanjasiskojen istunnolla. Se onkin jo ihan näinä päivinä!

 

Voit kommentoida koko nimelläsi, etunimelläsi, lempinimelläsi, avatarillasi tai nimimerkillä. Kommenttisi tulee suoraan minulle, vasta sen jälkeen julkaisen sen näkyviin kommentteihin. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, en myöskään pidä mitään sähköpostilistaa.