Lentomme Milanoon ei sattunut onneksemme lakkopäivälle, joten pääsimme sujuvasti perille. Milan Malpensan kentältä sukkuloimme ruuhkaisessa junassa Milanon päärautatieasemalle, Milano Centraleen. Ruuhka ei vähentynyt! Asema on Italian toiseksi suurin. Odottelimme Genovaan lähtevää junaa kuitenkin rennoin mielin foccacian ja kahvin äärellä.

        

Aseman sisällä oli kauniita seinämaalauksia. Kuvasin niitä kaukaa ratapihan puolelta, koska en halunnut kulkea rasittavien turvatarkastusten läpi. Olisiko Helsingin rautatieaseman maisema Kolilta sittenkin kauniimpi? Ainakin se on tuoreemmin konservoitu kuin nämä taideteokset.

          

Olen usein kehunut Keski- ja Etelä-Euroopan junamatkustamista. En tarkoita paikallisjunia vaan pidemmillä reiteillä kulkemista. Tälläkin kertaa istuimme mukavasti puolitoista tuntia ilmastoidussa Inter City -junassa ja vilkuilimme muuttuvia maisemia. Mitä lähemmäksi Ligurianmeren seutuja saavuttiin, sitä vuoristoisempia ja vihreämpiä näkymät olivat.

             

Saavuimme Genovan Principe-asemalle, joka on toinen kaupungin päärautatieasemista. Heti uloskäynnin kohdalla näimme Kristoffer Kolumbuksen suuren patsaan takana hotellimme Grand Hotel Savoian.

Kirjautuminen hotelliin toi yllätyksen. Huonevarauksessa oli jokin hotellin itsenä aiheuttama sekaannus ja ylibuukkaus. Korvaukseksi he sijoittivat meidät klassisen kauniiseen sviittiin. Emme vastustaneet.

         

Genova tutuksi patikoimalla

 

Orientoiduimme mäkiseen, sokkeloiseen ja vilkasliikenteiseen kaupunkiin tapamme mukaan kävellen. Rinteille rakennettu satamakaupunki on rosoinen ja eloisa. Vahvoista jaloista oli iso ilo. Genova on suurkaupunki, josta vain minimaalisen osan voi ottaa haltuun kävellen. Kevyemmin matkaa olisi voinut tehdä raitiovaunuilla ja köysiradoilla, jotka näyttivät olevan suosittuja. Meillä oli kuitenkin tarkoitus lomailla patikoiden.

Kiipesimme mäkiselle ja eksoottiselle puistoalueelle Parco della Villetta di Negrolle katselemaan kaupunkia ylhäältä päin. Puisto on alun perin ollut aristokraattisten perheiden yksityinen puisto, jossa edelleen on suihkulähteitä, upeita patsaita ja lukuisia viheralueita ja kävelyreittejä. Vilkkaan ja hälisevän kaupungin äänet eivät kantautuneet ylös puistoon, tilalla oli valtava lintujen sirkutus.

           

Porto Antico, vanha satama uudessa kuosissa

 

Porto Anticosta löytyy

• Euroopan suurin akvaario, Aquarium of Genoa,
• vanhaa nosturia muistuttava näköalatorni Bigo,
• lasten kaupunki Città dei Bambini e dei Ragazzi,
• merirosvolaiva Galeone Neptune,
• sukellusvene Nazario Sauro,
• La Biosfera, trooppinen biosfääri
• useita näyttelypaviljonkeja ja tietenkin
• ravintoloita, kahviloita ja kauppoja.

La Biosfera oli mielenkiintoinen lasista ja teräksestä tehty pallonmuotoinen futuristinen tila, jonka sisällä on trooppinen mikroilmasto. Pallo on halkaisijaltaan 20-metrinen ja siellä voi tutustua yli 150 kasvi- ja eläinlajiin.

   

Suuri merirosvolaiva Galeone Neptune on suosittu vierailu- ja kuvauskohde. Se rakennettiin aikanaan Roman Polanskin Merirosvot-elokuvaa varten. Tutkimme sitä vain rannalta käsin, sillä laivassa riitti väkeä ilman meitäkin.

Kaikkina päivinä Porto Anticon alueella vieraili lukematon määrä häliseviä ja enemmän tai vähemmän innokkaita koululaisryhmiä. Tunsin ihan vähän myötätuntoa opettajia ja ohjaajia kohtaan.

       

Porto Anticon ravintoloissa kävimme useamman kerran syömässä. Matkan parhaimman pizzan taisimme syödä Bigo Cafessa ja erinomaiset grillatut mustekalat Trattoria Emmassa.

       

 

Vanhan kaupungin sokkeloisille kapeille kujille, caruggeille on helppo eksyä

 

Jos suuntavaistomme petti, päädyimme aina onneksi jollekin monista karttaan merkityistä aukioista ja saimme uuden suunnan. Monesti istahdimme aukion kahviloihin lepuuttamaan jalkojamme ja katselemaan kulkijoita.

Tunnelma vanhan kaupungin, Centro Storicon sokkeloisilla kujilla oli rauhallinen, asukkaista monet näyttivät olevan afrikkalaisperäisiä. Kivitalot nousivat korkeuksiin, auringon säteet eivät joka kolkkaan ulottuneet.

       

 

Kaupunkikuvassa näkyi ajankohtaisia maailmanpoliittisia ja yhteiskunnallisia teemoja, mm. Gazan tilanne. Näyttävä kollasi misogyniaa vastaan kiinnitti huomiota.

     

Koska olimme matkalla varsinaisen sesongin ulkopuolella, emme kohdanneet mielenosoituksia, jotka olisi suunnattu hallitsematonta turismia vastaan. Uutiset ovat kertoneet ainakin Milanossa niitä näkyneen.

Matkailijoiden vastuuttomuus on käsittämätöntä joissakin kohteissa. Paikallisen kulttuurin kunnioittaminen, annettujen ohjeiden ja määräysten noudattaminen on vähintä, mitä me vierailijat voimme tehdä. Paikallisille päättäjille voi myös asettaa vastuuta siitä, miten liiallista turismia voi rajoittaa ja miten huolehtia omien kansalaistensa oikeuksista saada esim. kohtuuhintaisia asuntoja.

Vanhan kaupungin kujilla väistelimme tehokkaita ja hiljaisia sähköllä kulkevia roskisautoja, jotka juuri ja juuri mahtuivat kääntyilemään risteyksissä.

             

Antiikkimarkkinoita ja kirpputoreja oli viikonlopun päivinä useita. Niillä on mielenkiintoista kulkea ja ihmetellä tarjontaa. Ainoa hankintani oli kauniit sinikiviset hopeiset korvakorut, joiden aitoudesta en tietenkään ole varma, mutta sellaiset seikat eivät ole minulle tärkeitä. Tänäänkin ne killuvat korvissani muistona Genovasta.

     

 

Päiväpatikointi Monterosso al Maressa

 

       

Vaihdoimme hetkeksi maisemaa ja nousimme Monterossoon vievään junaan. Monterosso al Mare, liguriaksi Munterussu on suurin ja läntisin viidestä kuvankauniista Cinque Terren rantakylistä. Kylä sijaitsee kukkuloilla, mutta sen upea ranta ja kristallinkirkas merivesi houkuttelevat matkailijoita tyypilliselle rantalomalle. Uimarannat olivat nytkin täynnä väkeä. Me hiippailimme ylempänä, mutta pyörimme myös kapeilla kyläkujilla muiden turistien joukossa.

   

Cinnque Terressä voi patikoida kylästä kylään, reitit eivät ole ihan kevyitä. Alun perin kyliin pääsi vain meritse tai muulipolkuja pitkin. Me taapersimme Montoerosson huudeilla viisi tuntia, vaikka aurinko porotti siniseltä taivaalta koko päivän.

    

   

Kulkusalla ollessa tulee nälkäiseksi. Nautimme lounaaksi grillattuja kalmarin siivuja, jotka ovat suosikkejamme kohteessa kuin kohteessa.

       

       

 

Paluumatkalla Genovaan oli helppo torkkua ilmastoidussa ja rauhallisessa InterCityn junaosastossa. Pirkko Saision Pienimmästä yhteisestä jaettavasta sain luetuksi muutaman sivun ennen torkahtamista, mutta luin kirjan loppuun paluulennolla kotiin. Olen aloittanut Saision kaikkien teosten uudelleen lukemisen. Pidän hänen suoraviivaisesta ja tarkkanäköisestä kirjoitustyylistään.

 

Patikoinnin välipäivä Portofinossa

 

Porto Anticon rannassa nousimme Neptunus-alukseen muutaman kymmenen muun matkaajan kanssa. Päivä oli aurinkoinen, suorastaan helteinen, joten puolentoista tunnin raikas merimatka oli erinomainen valinta.

       

Portofinon satamaa lähestyttäessä vahvistui ennakkokäsitys pittoreskista, charmikkaasta ja ylellisestä pikkukaupungista. Loistokkaat huvijahdit keinuivat turkoosinsinisellä lahdella, kauniit värikkäät talot seisoivat kalliorinteillä ja aukiolla, piazzettalla näkyi tyylikkäitä ravintoloita ja boutique-liikkeitä. Pieni kaupunki on Italian jetsetin ja monien muiden maiden kuuluisuuksien suosima.

     

Roomalaiset ne ovat tämänkin kaupungin perustaneet ja nimenneet sen alun perin Portus Delphiniksi eli Delfiinien satamaksi. Meillä oli muutama tunti aikaa käytössä ennen kuin Neptunus lähti takaisin Genovaan. Käytimme ajan lorvailemalla pitkin rantakatuja ja valoisia aukioita. Aistikkaissa boutique-liikkeissä oli tarjolla muotia, taidetta, koruja ja antiikkia. Oi että! Emme tehneet ostoksia.

       

   

Lounastimme veden äärellä perheravintola Lo Stellassa, jota suku hallinnoi jo kahdeksannessa polvessa. Tunnelma oli sen mukainen – levollinen ja rento. Valintamme oli insalata di polpo e patate – perunasalaatti mustekalalla höystettynä. Tätä herkkua söin matkan aikana muutaman kerran. Jokaisessa ravintolassa se oli hieman erilainen, mutta yhtä maukas – Portofinossa se oli kalpein ja kallein!

      

Portofinon kaupunki on kaunis miltä suunnalta tahansa katsottuna. Väkeä ei ollut niin paljon kuin ennakkoon ajattelimme, mutta varsinaisen lomasesongin alettua kaupunki on taatusti ruuhkainen.

       

         

 

Ligurian makuja

 

Italialainen ruoka ei ole koskaan tuottanut pettymystä. Jokaisella seudulla on omat erikoisuutensa ja klassikkonsa – niin myös Liguriassa.

Lounasaikoina poikkesimme vanhan kaupungin pikkuruisissa ravintoloissa, illallisilla viihdyimme hotellimme lähistöllä olevissa ravintoloissa. Kahteen niistä tykästyimme ja palasimme toistamiseen.

           

Trattoria Tralalero (nimen lausuminen viinilasillisen jälkeen oli vaikeaa) on keskittynyt menussaan perinteisiin ligurialaisiin ruokiin. Sielläkin söin perunamustekalasalaattia mutta myös kauniin väristä kasviskeittoa tiepido alla genovese. Tralaleron Cappon magro della tradizione oli hauska keko mereneläviä ja kasviksia, jotka oli koottu leivän päälle pyramidiksi. Ligurialaista trofie-pastaa (jolle ei löydy suomenkielistä vastinetta) tarjottiin milloin merenelävien, milloin kasvisten kanssa. Ruuat olivat konstailemattomia ja erittäin maukkaita!

    

    

Ristorante E Prie de Mä (suomennos jäi arvoitukseksi) oli hauska paikka. Iloisten nuorten pitämä ravintola sijaitsi hotelliamme vastapäätä. Tuore ligurialainen meriahven filetto di orata oli hyvä valinta. Miehen grillattu tonnikalapihvi, filetto di tonno oli minun makuuni aivan liian kevyesti grillattu – punainen sävy pihvissä oli toki kaunis. E prie de Mässä söin myös ihanan pestoklassikon – pasta alla genoesen.

   

 

Ligurian alueen viineihin en ole kotimaassa tutustunut, niitä kai vähemmän on meillä myynnissä (kiitos tästä tiedosta viiniasiantuntija Esmeralda!). Yhtään kehnoa viiniä ei tietenkään osunut kohdallemme. Opin tuntemaan punaisen rypäleen rossesen ja valkoisen vermentinon. Ravintoloissa talon viinien taso oli oikein hyvä.

Paras viinikokemus tällä matkalla oli rose, jonka nautiskelin hotellimme hulppeassa baarissa. Luulin aluksi baarimestarin kuulleen väärin tilaukseni, kun hän toi eteeni lasillisen syvän ja kirkkaan punaisena hehkuvaa juomaa, jota luulin punaviiniksi. – Ehei, sanoi baarimestari! – Tämä on alueemme oma loistava roseviini, Ciliegiolo Portofino DOC.

 

Grand Hotel Savoia

 

Hotelliamme voisi kuvata hienostuneeksi, arvokkaaksi ja runsaaksi. Se on rakennettu jo vuonna 1897 ja restauroitu kauniisti entiseen Belle Époquen loistoonsa.

   

 

Seitsemännen taivaan – ei vaan seitsemännen kerroksen terassilta aukesi näkymä Principen rautatieasemalle, sijaintimme oli mainio.

     

Genovalaiset ovat ylpeitä historiastaan

 

Kaupunki on Välimeren erittäin tärkeä ja suuri satamakaupunki, vain Ranskan Marseillen satama on sitä suurempi. Genova on ollut satoja vuosia merenkulun keskus, se eli keskiajalla upeaa kultakautta itsenäisenä kaupunkivaltiona. Genovan tasavalta laajeni samaa tahtia kuin merenkulku ja kaupankäynti lisääntyi. Vuonna 1015 koko Liguria oli osa Genovaa. 1800-luvun yhdistymisprosessissa monien vaiheiden jälkeen Genova liittyi osaksi Italian silloista kuningaskuntaa. Genovan vanha punaristilippu liehuu edelleen monessa paikassa.

         

Genova oli keskiajalla yksi pankkitoiminnan keskuksista. Tällä matkalla opin, että sana ”pankki” on peräisin Genovan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Piazza di Banchista. Aukio on saanut nimensä keskiajalla siellä puuhanneiden rahanvaihtajien tiskeistä (banchi). Aukiolla seisoo kaunis rakennus, 1400-luvulla perustettu Banco di San Giorgio, joka edelleen tarjoaa pankki- ja rahoituspalveluita osana suurempaa pankkiverkostoa. Rakennuksen ruskea takaosa on vuodelta 1260 ja historiatiedon mukaan Marco Poloa pidettiin siellä vankina v. 1298. En löytänyt tietoa vangitsemisen syystä, mutta mielikuvitus lähti liikkeelle!

   

Jos palaamme Genovaan, haluan perehtyä lukuisiin komeisiin palatseihin, joita rikkaat patriisisuvut rakennuttivat 1500- ja 1600-luvuilla. Palatsikokonaisuus on Unescon maailmanperintökohde ja kuvastaa Genovan tasavallan aikaista varallisuutta ja historiaa. Tiedän, että Via Balbin, Via Garibaldin ja Via Cairolin katujen varrella olevat palatsit on kunnostettu ja monet niistä toimivat museoina. Tällä matkalla valitsimme kohteet toisin ja keskityimme kuljeksimaan muualla.

 

 

IAU:n lakot toivat kotimatkaamme jännitystä

 

Pitkään oli epäselvää, perutaanko lentomme. Pohdimme vaihtoehtoja, ostimme varmuuden vuoksi junaliput Genovasta Milanoon myös edelliselle päivälle, jotta olisimme valmiina ampaisemaan jollekin muulle lennolle. Lopulta lensimme kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lakon vaikutus näkyi siinä, että lennolla oli tarjolla vain keksejä ja vettä. Eipä tuo haitannut!

Tätä kirjoittaessani kuulen uutisista, että Finnair joutuu perumaan tänään 143 lentoaan Ilmailualan Unionin lakon vuoksi. Toivottavasti pääsisivät pian sopuun!

Oli mukava kirjoittaa matkakertomusta pitkästä aikaa. Olen halunnut keskittyä muihin teksteihin, joten monta reissua on jäänyt kirjaamatta tänne blogiin. Talvella lomailimme Las Palmasissa, sitä ennen syksyllä jälleen kerran Nizzassa. Viime kesänä piipahdimme ystävien luona Italian Terranuova Bracciolinissa. Joulun aikaan kävimme glühweinilla sekä Tallinnan että Aachenin toreilla. Kaikki matkamme ovat olleet onnistuneita, monet olivat tarpeellisia ja siksi olisivat ansainneet tulla kirjoitetuksi muistiin. Pateettinen mieleni kuiskaa, että ne säilyvät sydämissämme kuitenkin ikuisesti, vaikka muisti pätkisikin.

Kiitos, jos jaksoit tänne asti lukea!